Metsämarjojen keruukauden toiveikas alku

Työsuojelutarkastajat kiertävät taas marjaleirejä ja valvovat marja-alan yrittäjien toimintaa. Monet kohdatut poimijat ovat olleet kielitaitoisia ja oikeuksistaan tietoisia. Korjattavaa löytyy silti edelleen, ja tarkastuskäynnillä ehtii vain raapaista pintaa. Usein tarkastajalle ei myöskään kerrota kaikkea, varsinkaan keruukauden alussa. Ulkomaalaisista marjanpoimijoista valtaosa poimii tänä vuonna marjalain mukaan, ei työsuhteessa. 

Lupa- ja valvontaviraston työsuojelutarkastajalla Niko Hurulla on takana pitkät työpäivät. Ensin hän ajoi Meri-Lapista Kuusamon kautta Kajaaniin ja kävi matkan varrella useissa paikoissa katsomassa, löytyykö niistä marjanpoimijoiden tukikohtia tai marjojen punnituspaikkoja. Osa tukikohdista oli tyhjiä. Kahdessa kohteessa Huru teki marjalain mukaiset tarkastukset – ensimmäisensä tällä keruukaudella. Seuraavana päivänä työlistalla oli tarkastuksiin liittyviä toimistohommia hotellihuoneessa, puhelu sanomalehden toimittajan kanssa ja illalla tarkastuksia yhdessä poliisin kanssa.

Marjanpoiminnan järjestämistä valvovien tarkastajien arki on kaukana tavallisen toimistovirkamiehen työstä. Ajomatkat ovat pitkiä ja tarkastuksia tehdään sään armoilla ulkona pimenevissä illoissa, kun poimijat palaavat metsistä tukikohtiin. Usein ei tiedä, mitä tarkastuksella on vastassa: paljonko poimijoita on, sovelletaanko poimintaan työlainsäädäntöä tai marjalakia, löytyykö poimijoiden kanssa yhteistä kieltä ja haluavatko he puhua vai välttelevätkö viranomaista. 

Niko Hurulle tällainen arki sopii hyvin.

”Ei tarvitse vain istua tietokoneella, saan kohdata ulkomaalaisia työntekijöitä ja tehdä työtä, jolla on konkreettista merkitystä”, Huru kertoo.

Tarkastaja Niko Huru

Ensimmäiset havainnot ovat varovaisen lupaavia

Nyt näyttää siltä, että tarkastajien työllä on ollut vaikutusta, osana laajempaa kokonaisuutta: Maahanpääsyn kriteereitä on kiristetty, ja tarkastuskertomuksia on käytetty kausityölupien myöntämisen ja toimijoiden luotettavuuden arvioinnissa. Työntekijöitä riistäneet ovat saaneet tuomioita ja poimijoiden kohtelu runsaasti julkisuutta. Tarkastajien havaintoja on kuunneltu entistä tarkemmin.

Myös tarkastajien ensimmäiset havainnot tällä keruukaudella vaikuttavat varovaisen lupaavilta. Ne koskevat marjalain mukaista poimintaa, sillä työsuhteisia poimijoita ei keruukauden alussa kohdattu. Työsuojeluviranomaisen saamien tietojen mukaan marjalain mukaisia poimijoita on Suomessa tänä vuonna noin tuhat ja työsuhteisia pari sataa.

Monet elokuun ensimmäisillä tarkastuksilla kohdatut poimijat ovat oleskelleet Suomessa pitempään esimerkiksi opiskelijoina. Heille maksettiin mustikoista yli kolme euroa kilolta, eli yli tuplasti sen mitä muutama vuosi sitten. Poimijat kertoivat tarkastajille, että he voivat päättää itse työajoistaan tai siirtyä halutessaan toisen yrityksen tukikohtaan, ja että majoitus ja auton lainaus ovat kohtuuhintaisia. Moni tuli hyväntuulisena juttelemaan tarkastajan kanssa englanniksi.

Muutama vuosi sitten tarkastushavainnot olivat hyvin toisenlaisia. Tukikohdat täyttyivät illalla väsyneistä thaimaalaisista poimijoista, jotka halusivat marjojen punnituksen jälkeen nopeasti syömään, pesulle ja nukkumaan. Thaimaalaiset työntekijät saattoivat vahtia poimijoita ja kieltää puhumasta tarkastajalle. Tarkastajalla oli puhelimen päässä tulkki, mutta poimijoilta oli silti vaikea saada mitään tietoa. He eivät tuntuneet tietävän juuri mitään Suomesta ja omista oikeuksistaan. He eivät välttämättä osanneet edes lukea. Marjoista saatettiin maksaa esimerkiksi 1,5 euroa kilolta. Poimijat ottivat valtavan taloudellisen riskin tullessaan Suomeen, eivätkä he voineet lähteä kesken pois. 

Tosin tälläkin keruukaudella on kohdattu poimijoita, jotka eivät halunneet puhua viranomaisille. Lisäksi on kohdattu marjalain mukaista poimintaa järjestänyt yritys, joka ei ollut hakenut luotettavuuspäätöstä KEHA-keskukselta eikä ilmoittanut tukikohdasta työsuojeluviranomaiselle. Ilman luotettavuuspäätöstä ei saisi järjestää poimintaa. 

Huru myös muistuttaa, että keruukauden alkuvaiheen valvontahavainnot eivät vielä kerro kaikkea. 

”Vasta keruukauden loppupuolella poimijoille alkaa selvitä, paljonko tienestejä lopulta kertyy. Jos summa jää pieneksi, he ovat yleensä valmiimpia kertomaan meille ongelmista. Joskus poimijoilla on herännyt halu tai rohkeus kertoa viranomaiselle puutteista vasta keruukauden jälkeen”, Huru kertoo.

Tänä vuonna tarkastuksilla on kohdattu eniten nepalilaisia, vietnamilaisia ja ukrainalaisia poimijoita. 

Puutteita löytyi edelleen paremmistakin paikoista 

Vaikka joillakin elokuun ensimmäisillä tarkastuksilla asiat olivat monin tavoin edellisvuosia paremmin, niin niistäkin löytyi huomautettavaa.

Marjanpoiminnan järjestäjän tulee pitää viranomaisten yhteystietoja nähtävillä, jotta poimijat voivat tarvittaessa pyytää heiltä apua. Viranomaisten nimet ja yhteystiedot kyllä löytyivät seinille kiinnitetyistä lapuista, mutta niiden merkitys oli poimijoille epäselvä. Lapuissa ei kerrottu, että Lupa- ja valvontavirastoon kannattaa ottaa yhteyttä silloin, jos marjanpoiminnan järjestäjä ei toimi reilusti. Tai että ympäristöterveydenhuoltoon voi ilmoittaa, jos majoituspaikka on terveydelle haitallinen. Kuinka moni kantasuomalainenkaan tietää, missä asioissa nämä viranomaiset auttavat?

Poiminnan järjestäjän pitäisi myös kertoa, mistä marjoja löytyy. Osa poimijoista kertoi, että he etsivät paikat itse, ja välillä se on vaikeaa. Monesta paikasta marjat oli jo poimittu. Joidenkin tienestit olivat jääneet odotettua pienemmiksi.

Myös perehdytykseen näytti jääneen aukkoja. Tarkastuksilla poimijat kysyivät viranomaisilta, miten todennäköistä on kohdata karhu, miten kaukaa talot pitää kiertää ja mitä pitää tehdä, jos joutuu porokolariin.

Tarkastus on vain pintaraapaisu

Niko Huru pitää tärkeänä sitä, että viranomaiset käyvät paikan päällä haastattelemassa poimijoita ja esittäytymässä heille. 

”Silti tarkastuksella nähdään tilanteesta vain pintaraapaisu. Joskus tukikohdissa on melkoinen tohina, ja poimijoita voi olla satakunta. Sen keskellä on haastavaa kerätä tietoja ja vertailla niitä poimijoiden kertomaan. Tunnissa parissa ei ehdi jututtaa kunnolla kovin montaa poimijaa ja rakentaa heihin luottamusta. Siellä pitäisi olla pari päivää, mikä ei tietenkään ole mahdollista”, Huru kertoo.

Tarkastuksen perusteella tarkastaja antaa marjayritykselle tarvittaessa viranomaisohjeistusta puutteiden korjaamiseen. Jos tukikohdassa on työsuhteisia poimijoita, niin heidän osaltaan valvonta voi laajemmin alkaa sitten, kun poimijat ovat saaneet koko kauden palkat lisineen.

Jatkuvat muutokset haastavat valvontaa 

Marjanpoiminnan järjestämistä on säädelty niin kutsutulla marjalailla vuodesta 2021. Siitä saakka myös työsuojelutarkastajat ovat valvoneet asiaa. 

Vuonna 2024 Suomi ei enää myöntänyt luonnonmarjanpoimintaan turistiviisumeita. Sen jälkeen kolmansista maista on saanut tulla poimimaan vain työluvalla, jos on työsuhteessa. Marjalain mukaan saa edelleen poimia, jos maassaoloon on muu peruste.

Jo kolmatta vuotta tarkastajat ovat valvoneet toisten poimijoiden kohdalla työlainsäädäntöä ja toisten kohdalla marjalakia. Lisäksi osa poimijoista järjestää toiminnan täysin itsenäisesti, jolloin työsuojeluviranomaisella ei ole asiassa valvottavaa. 
Vuosittain on ollut suurta vaihtelua siinä, miten paljon metsissä on marjalain mukaisia ja miten paljon työsuhteisia poimijoita: määrät ovat vaihdelleet muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen. 

Valvontaa on pyritty kehittämään vuosi vuodelta, mutta jatkuva muutos tuo siihen haasteita. 

Esimerkiksi tänä vuonna työsuojeluviranomainen teki työsuhteisille poimijoille suunnatun kyselyn, jonka avulla poimija voi kertoa ongelmista viranomaiselle. Kyselyä on jaettu kausityöviisumin ohessa, ja sitä on tarkoitus jakaa myös työsuojelutarkastuksilla sekä maasta lähteville poimijoille lentokentällä.

”Kun valmistelimme kyselyä, emme voineet tietää, mistä kolmansista maista tänne tulee työsuhteisia poimijoita ja millaisia määriä. Kysely päätettiin tehdä thaiksi ja vietnamiksi”, Huru kertoo. 

Tarkastajan työn suunnittelua haastaa myös se, että keruukausi on lyhyt, ja tukikohdat ja työntekopaikat muuttuvat alati. Vasta keruukauden edetessä hahmottuu, millainen tilanne metsissä on tänä vuonna. 

Työtä helpottaa yhteistyö poliisin kanssa. Yhteistarkastuksilla on useampi virkamies jututtamassa poimijoita ja tekemässä havaintoja, ja poliisi voi ottaa rikosepäilyt suoraan käsittelyyn ilman viranomaisten välistä ilmoitusprosessia. Poliisi valvoo tarkastuksilla ensisijaisesti poimijoiden maassaolo-oikeutta.

”Työsuojelutarkastajan työ on hyvin itsenäistä, ja useimmille toimialoille tarkastukset tehdään lähtökohtaisesti yksin. Ulkomaalaisvalvontaa tekevistä poliiseista on tullut minulle hyviä työkavereita”, Huru kertoo.