Kevytyrittäjät metsässä – työsuojeluviranomaisen tarinoita metsäalan valvonnasta
Matka autolta taimikonhoitotyömaalle oli pitkä. Tai kilometreissä ei tokikaan mahdoton, ehkä 1,5 km. Mutta maasto oli vaikeakulkuista ja edessämme oli muutama vesielementtikin ylitettäväksi. Raivaussahan ääni kuului jo kauas, joten sitä kohti suunnistimme. Ensimmäisenä oli käytettävä majavan taidokkaasti rakentamaa patoa apuna puron ylitykseen. Se sujui mallikkaasti. Seuraavan ojan ylityksessä kävi, kuten arvata saattaa. Toinen tarkastaja loikkasi yli kuin nuori kauris, toisen taidonnäyteyritys ylityksestä tyssäsi vyötäröä myöten veteen. Tälläkin kerralla kollegiaalinen apu oli korvaamatonta, ja ensiksi mainitun käsi kiskoi tippuneen tarkastajan takaisin kuivalle maalle.
Lähestyimme, toinen hiipien, toinen saappaat hölskyen, sahuria raivaussahan kahvoissa. Katselimme työskentelyä viiden minuutin ajan. Kypärä tekijällä kyllä oli, mutta kuulonsuojaimet ja visiiri olivat ylhäällä ja sahuri pyyhkikin välillä silmiin lentänyttä purua 110 desibelin melussa. Sahurin liikkeistä näki, että terä oli tylsä, otteet väsyneitä ja saha valjaissa niin alhaalla, että se karkaili tekijältään ja osui välillä niihin puihin, jotka olivat tarkoitus jättää kasvamaan. Sahurin kääntyessä huikkasimme hänelle, ja sahan sammuttua kävelimme hänen luokseen.
Nimeä ja muutamaa asiaa sahurilta kysyttyämme pyysimme mielenkiinnosta häntä näyttämään raivaussahansa terää. Terä oli osunut eilen kiveen, ja siltä se näyttikin. Kysyimme, millaiset viilat terän kunnossapitoa varten hänellä oli mukanaan ja sahuri nappasi saappaan varresta pyöröviilan, jossa ei ollut ohjuria. Lattaviilasta ja haritusraudasta sahuri ei muistanut kuulleensa. Toinen meistä alkoi jututuksen ohella viilata terää, ensin lattaviilalla, sitten pyöröviilalla ja lopuksi harituksen tarkistukseen haritusraudalla. Keskustelimme terän viilaamisesta muutaman minuutin, vaikkei se nyt virkatyömme ydintä olekaan.
Työntekijä vai yrittäjä?
Sahuri kertoi olevansa ukrainalainen ja ensimmäistä kertaa metsätöissä. Työn oli kerrottu olevan helppoa, mutta fyysisesti raskasta. Työsopimus oli tehty kirjallisesti ja palkkaustavaksi oli sovittu työmaan vaikeuteen perustuva urakkahinnoittelu, joka oli kaikille sahureille sama ja josta ei voinut neuvotella. Perehdytystä sahuri oli saanut yhden päivän, jonka jälkeen vuokrasopimus sahasta oli tehty. Sana vuokrasopimus särähti korvaan heti, mutta jatkoimme vielä muissa asioissa. Sahuri kertoi saavansa työmaidensa tiedot mobiilisovelluksesta, jonka työnjohtaja oli työryhmälle järjestänyt. Työnjohtaja päätti myös, missä järjestyksessä työmaat tehdään, kuka niitä tekee ja millä autolla työmaille kuljetaan. Työnantajalla oli sahurin mukaan erikseen sovittu oikeus keskeyttää työt ja määrittää milloin ja missä tämä sahuri työskentelee. Toisille työnantajille ei ollut lupa työskennellä.
Sahuri kertoi, että työtä oli tehtävä itse henkilökohtaisesti, eikä sijaisia saanut käyttää. Tämä oli myös erikseen sovittu sopimuksessa. Työmailla käytetty aika raportoitiin työnantajalle erikseen. Sahuri kertoi työnantajansa lähettävän nämä tiedot laskutuspalvelulle, jonka kautta heille maksettiin. Sanan laskutuspalvelu kuultuamme oli aika siirtyä asiaan, joka jo tuoksahti nokkaan.
Kysyimme sahurilta, mikä hänen allekirjoittamassaan sopimuksessa oli otsikkona. Lukiko siinä työsopimus vai jotain muuta? Sahuri muisteli, että ihan ensiksi oli laadittu työsopimukseksi nimetyt asiakirjat, mutta kahden viikon jälkeen työnantaja oli vaatinut sopimusten uusimista. Sahureille oli kerrottu, että muutos on enemmänkin kosmeettinen ja oikeastaan vain työnantajan byrokratiaa helpottava, sitä kun Suomessa piisaa. Ja sopimuksen otsikko oli sanan ”työsopimus” sijaan ”toimeksiantosopimus”.
Ulkomaisen työvoiman käytön valvonnassa tapaukset näyttäytyvät usein juuri yllä kuvatulla tavalla, että joko työsuhde on muutettu toimeksiantosuhteeksi – joskus jopa työntekijän ymmärtämättä – tai työn suorittajan kanssa on tehty suoraan toimeksiantosopimus, jonka ehdot kuitenkin vaikuttavat työsopimuksen ehdoilta.
Uusi liiketoimintamalli?
Silmiemme edessä avautui metsiinkin levinnyt ilmiö. Katsoimme sahuria, joka kertoi vakuuttavasti ja sitä erikseen kaivelematta työstään jok’ikisen työsopimuslain mukaisen työsuhteen tunnusmerkin. Ja kuitenkin häntä väitettiin kevytyrittäjäksi. Sahurin bruttona saama rahamäärä vastasi metsäalan työehtosopimuksen minimejä, mutta kukaan ei ollut kertonut, että sahurilla ei tämän ”kosmeettisen” ja ”byrokratiaa” vähentävän muutoksen jälkeen ollut työeläkevakuutusta, tapaturmavakuutusta tai työttömyysvakuutusta – työterveyshuollosta puhumattakaan.
Sahuri hermostui silminnähden kuultuaan, että asiassa oli epäselvyyksiä. Yksi työryhmän jäsenistä oli sahannut kolme viikkoa sitten etu- ja keskisormensa sormenpäät pois ja työnantaja oli väittänyt hänelle, että hän pääsisi työterveyteen vammaansa näyttämään ja ilmoittaneensa tapaturmavakuutusyhtiöön tapaturmasta, mutta koska byrokratia Suomessa kestää kauan, niin asia ei ollut vielä edennyt. Ymmärsimme häntä. Ei ole mukava huomata, että nyt on huijattu ja ihan kunnolla. Järjestelyssä oli yksi voittaja, ja se oli se yritys, joka tällä näennäisellä järjestelyllä vältti työnantajamaksunsa ja muut velvoitteensa.
Piilotettuja työsuhteita
Ulkomaisen työvoiman käytön ja tilaajavastuulain mukaisilla tarkastuksilla havaitaan yhä enemmän tilanteita, joissa vaikuttaa siltä, että ulkomaalainen henkilö on työsuhteessa yritykseen, vaikka työsuorituksen maksajan mukaan kyse ei ole työsuhteesta. Työsuojeluviranomainen valvoo ainoastaan työsuhteessa tehtyä työtä, joten epäselvissä tapauksissa tarkastajan pitää ensin arvioida, onko kyseessä työsuhde vai ei. Valvonnassa asiaa arvioidaan työsopimuslaissa määriteltyjen työsuhteen tunnusmerkkien perusteella.
Tämän ulkomaalaisen työvoiman käytön tarkastuksen johtopäätös oli se, että työsuhteen tunnusmerkit täyttyivät kaikkien työnsuorittajien osalta, huolimatta sopimuksen nimestä tai tehdyistä maksujärjestelyistä. Työntekijöitä olikin yhteensä nelisenkymmentä. Työnantaja oli asiasta eri mieltä. Työnantaja ei suostunut uskomaan, että työsopimuslain työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisellä olisi mitään merkitystä, eikä näin ollen aikonut ryhtyä toimenpiteisiin annettujen velvoitteiden noudattamiseksi. Kun työnantajaa valvottiin jälleen seuraavana vuonna, tämä oli tehnyt uudelleenjärjestelyitä, ja työtä oli tekemässä enää yksittäisiä henkilöitä, jotka eivät olleet samoja, metsässä kohtaamiamme työntekijöitä. Näin ollen työsuojeluviranomainen ei päässyt enää kiinni alkuperäiseen ongelmaan koskien työsuhteen naamioimista yrittäjyydeksi, koska edellisvuoden työntekijät eivät enää yrityksessä työskennelleet.
Tilaajavastuun rajat
Tilaajavastuutarkastuksen osalta tarina oli lyhyt. Työnantajaksi osoittautuneelta yritykseltä työtä tilannut taho oli ollut siinä uskossa, että urakoitsijalla on työsuhteisia työntekijöitä. Tilaaja oli myös hankkinut ja tarkastanut kaikki lain edellyttämät selvitykset, joiden mukaan sopimuskumppani eli työnantajataho oli järjestänyt työterveyshuollon, eläkevakuutuksen ja noudatti alan työehtosopimusta. Näillä esitetyillä selvityksillä ei kuitenkaan käytännössä ollut todellisuuspohjaa: Kukaan tapaamistamme työntekijöistä ei ollut eläkevakuutettu, työterveyshuollon tai työehtosopimuksen piirissä, koska työnantaja oli naamioinut heidän työsuhteensa toimeksiantosopimuksin yrittäjyydeksi. Sen kuitenkin tiedämme, että kyseisen tilaajan työmailla kevytyrittäjyys on nykyisin erikseen kielletty.
Tilaajavastuulakia ei sovelleta, rakentamistoimintaa lukuun ottamatta, yrittäjätyöhön. Yrittäjänä tehtävään metsurityöhön selvitysvelvollisuus ei siis ulotu. Tilaajalla ei ole myöskään lakisääteistä velvollisuutta seurata, mitä tapahtuu sopimusaikana. Toisin sanoen, mikäli sopimuskumppani sopimuksen solmimisen jälkeen alkaa laiminlyödä velvollisuuksiaan, ei tilaaja ole siihen syypää. Kuitenkin tilaajilla on aina mahdollisuus tehdä omat johtopäätöksensä tekemistämme havainnoista ja vaatia sopimuskumppaneiltaan moitteetonta toimintaa, moraalista selkärankaa ja tarvittaessa sopimusteknisin keinoin sanktioida havaitut laiminlyönnit.
Tilaajavastuulaki ei yksinään ole avain työperäisen hyväksikäytön estämiseen ja tasavertaisen kilpailun takaamiseen. Työperäistä hyväksikäyttöä ei kitketä ainoastaan viranomaistoimin. Kitkemisen keskiössä ovat yritykset, joiden tulee huolehtia siitä, että ne noudattavat työnantajavelvoitteitaan ja toimivat vastuullisina tilaajina.
Valvonnassa tehtyjen havaintojen perusteella ulkomaalaisella työntekijällä on kohonnut riski muun muassa puutteellisen kielitaidon vuoksi joutua tilanteeseen, jossa hänen työsuhteensa naamioidaan toimeksiannoksi eli yrittäjyydeksi. Tällöin henkilö jää työlainsäädännön tarjoaman suojan ulkopuolelle ei ainoastaan palkkauksen, vaan myös vakuuttamisen ja työturvallisuuslain osalta. Vale- ja pakkoyrittäjyydestä on tullut osa työperäistä hyväksikäyttöä, myös metsäalalla. Alan kentän toimijoilla ei siis ole varaa sulkea silmiään tältä ilmiöltä, joka on vallannut alaa työelämässä. Työsuhteen olemassaolo ja työnantajavelvoitteiden täyttäminen eivät ole vapaaehtoisia velvollisuuksia, ja niitä ei voi olla noudattamatta. Työlainsäädäntö ja työehtosopimukset eivät ole ravintolan ruokalista, josta voidaan valita vain mieleiset asiat tai jättää kokonaan valitsematta, vaan niitä pitää noudattaa kokonaisuudessaan.
