Työlainsäädäntö luo perustan työehtojen sääntelylle työmarkkinoilla. Työntekijä- ja työnantajaliitot tekevät työ- ja virkaehtosopimuksia, joissa sovitaan työsuhteen ehdoista sovellettavaa lakia yksityiskohtaisemmin.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta voi vahvistaa työehtosopimuksen yleissitovaksi. Yleissitovat työehtosopimukset velvoittavat myös järjestäytymättömiä eli työnantajaliittoon kuulumattomia työnantajia. Työsopimuksen ehto, joka on ristiriidassa yleissitovan työehtosopimuksen vastaavan määräyksen kanssa, on mitätön.

Suomessa on noin 160 yleissitovaa työehtosopimusta. Määrä vaihtelee hieman. Kun työnantaja haluaa tietää, mitä yleissitovaa työehtosopimusta hänen tulee noudattaa, vastaus riippuu yleensä toimialasta, jolla työnantajayritys toimii. Työnantajayrityksen toimialaa verrataan yleissitovan työehtosopimuksen soveltamisalamääräykseen. Työsuojeluviranomaiset ja työmarkkinajärjestöt voivat auttaa selvittämään oikean työehtosopimuksen.

Työehtosopimusten lisäksi työmarkkinoiden keskusjärjestöt voivat tehdä sopimuksia työelämää koskevista asioista. Sopimusten noudattaminen osana työehtosopimusta käy ilmi kustakin työehtosopimuksesta.

Paikallinen sopiminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työnantaja ja työntekijät voivat tehdä molempia osapuolia sitovan sopimuksen joistakin työsuhteen ehdoista. Paikallista sopimista voidaan rajoittaa työehtosopimuksissa ja oikeat menettelytavat onkin varmistettava aina ennen sopimuksen tekemistä.