Työterveys ja -tapaturmat
Ammattitaudit ja työperäiset sairaudet
Ammattitautien ja työperäisten sairauksien tunnistaminen on tärkeää, koska niiden syynä ovat työn altistavat tekijät ja ne ovat siten ehkäistävissä. Tietoisuus työn haitoista lisääntyy ja työpaikan työsuojelulliset toimenpiteet ovat kohdistettavissa haittojen tehokkaaseen ehkäisyyn.
Kaikki työperäiset sairaudet eivät ole ammattitauteja
Ammattitauti on sairaus, jonka pääasiallinen aiheuttaja on työssä oleva fysikaalinen, kemiallinen tai biologinen tekijä. Ammattitaudin määritys ei perustu pelkästään lääketieteeseen, vaan siihen liittyy lainsäädännöllisiä perusteita.
Työperäiset sairaudet ovat sairauksia, joiden synnyllä on syy-yhteys työhön. Niihin sisältyvät ammattitautien lisäksi sairaudet, joiden pääasiallinen aiheuttaja ei ole työssä oleva tekijä.
Yleisimmät ammattitaudit ovat meluvammat, hengitystieallergiat, ihosairaudet, asbestisairaudet ja yläraajojen rasitusvammat.
Ammattitaudista maksetaan korvausta
Ammattitautiasetuksessa on luettelo yleisimmistä ammattitaudeiksi katsottavista sairauksista ja niitä aiheuttavista tekijöistä. Sairaus voidaan korvata ammattitautina, vaikka sitä ei ole mainittu asetuksessa, jos sairauden syy-yhteys altistavaan tekijään on osoitettavissa riittävällä todennäköisyydellä.
Korvattavista ammattitaudeista saatava korvaus maksetaan työnantajan ottaman lakisääteisen tapaturmavakuutuksen kautta. Ammattitaudin korvaa se vakuutusyhtiö, jossa työnantajan tapaturmavakuutus oli ammattitaudin ilmetessä. Vakuutuksen antamaan turvaan ovat oikeutettuja pääsäännön mukaan kaikki työsuhteessa työtä tekevät henkilöt.
Tapaturmavakuutuslaissa on erikseen määritelty mahdollisen korvauksen piiriin kuuluvia asioita, esimerkiksi sairaanhoitokulut.
Lääkärillä on velvollisuus ilmoittaa ammattitaudista
Jos lääkäri epäilee ammattitautilaissa tarkoitettua ammattitautia tai työstä johtuvaa muuta työperäistä sairautta, hänen on viipymättä ja salassapitosäännösten estämättä tehtävä asiasta ilmoitus aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelle (laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (2006/44) 46 a §).
Työnantajan velvollisuus on laittaa työntekijöiden nähtäville tiedot vahinkovakuutusyhtiöstä ja työterveyshuollon sopimuksesta. Tutustu niihin.
Ilmoita työnantajalle ja työsuojeluvaltuutetulle työolosuhteissa havaituista puutteellisuuksista, jotka voivat vaikuttaa turvallisuuteen ja terveyteen, jolloin työnantajasi voi vaikuttaa työoloihisi.
Jos koet työstäsi johtuvia sairauden oireita, ole työpaikkasi sopimalla tavalla yhteydessä työterveyshuoltoon. Työstä johtuvien oireiden tutkimukset ja hoito kuuluvat aina työterveyshuollon palveluihin.
Tarvittaessa työterveyshuollon lääkäri lähettää sinut lisätutkimuksiin esimerkiksi paikalliseen keskussairaalaan tai Työterveyslaitokselle. Työterveyslaitos on tehnyt ammattitautipotilaan käytännön oppaan, jossa käsitellään muun muassa korvauksia ammattitautiepäilyn yhteydessä: Sosiaaliturva ammattitautia epäiltäessä. Työterveyslaitos 2019.
Ammattitaudin perusteella tehtävä työsuojelutarkastus
Työntekijän ammattitautia tai työperäistä sairautta epäilevällä tai sen toteavalla lääkärillä on velvollisuus ilmoittaa tiedot työpaikasta, diagnoosista ja sairastuneesta aluehallintovirastolle. Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tarkastaja arvioi, onko lääkärin ilmoituksen perusteella syytä selvittää työpaikan työskentelyolosuhteita. Tavoitteena on ehkäistä vastaavanlaisten sairauksien syntymistä. Asiat käsitellään salassapitosäännökset huomioiden.
Työnantajan on otettava työntekijöilleen lakisääteinen tapaturmavakuutus vahinkovakuutusyhtiöstä. Lisäksi työnantajan on järjestettävä lakisääteinen työterveyshuolto. Tieto työn vakuuttaneesta vahinkovakuutusyhtiöstä ja työterveyshuoltosopimuksesta on pidettävä työpaikalla yleisesti nähtävänä.
Ennakoi, estä ja seuraa
Järjestelmällisellä työn vaarojen selvittämisellä ja arvioinnilla voidaan estää ammattitautien ja työperäisten sairauksien synty. Ammattitautien ja työperäisten sairauksien käsittelystä saadut tiedot ovat osa työn vaarojen selvittämisen ja arvioinnin aineistoa.
Mikäli työnantajan tietoon kuitenkin tulee työntekijän ammattitauti, se on huomioitava työjärjestelyissä. Yksittäisen työntekijän kohdalla työtehtävät on järjestettävä siten, että työntekijä ei enää altistu sairastuttavalle tekijälle tai altistuminen vähenee tasolle, jossa oireita ei enää ilmene. Työntekijän terveyden seurannassa ja työn järjestelyjen suunnittelussa tulee hyödyntää työterveyshuollon asiantuntemusta.
Työnantajan on myös huomioitava sairauden aiheuttanut vaaratekijä kaikkien työntekijöiden kannalta. Sairauden aiheuttanut tekijä on poistettava tai sen aiheuttama vaara on vähennettävä mahdollisimman alhaiselle tasolle, jotta ei tule uusia ammattitauti- tai työperäisiä sairaustapauksia. Työnantajan on säännöllisesti seurattava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen.
Työtapaturma- ja ammattitautilaki (459/2015)
Valtioneuvoston asetus ammattitautiluettelosta (769/2015)
Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006)
- 5 § työsuojelutarkastusten tekeminen
- 46 § työtapaturmasta ja ammattitaudista ilmoittaminen
Korkeimman oikeuden ratkaisun (KKO:2020:17) mukaan klarinetin soittajalla todettu leukanivelten nivelrikko oli todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut klarinetin soittamisesta. Hän oli toiminut kaupunginorkesterissa klarinetin soittajana vuodesta 1981 lähtien. Soittajalla oli siten oikeus saada leukanivelten nivelrikko korvattavaksi ammattitautina.
Korkeimman oikeuden ratkaisun (KKO:2019:43) mukaan työntekijällä todetun astman ei katsottu todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneen altistumisesta kosteusvauriomikrobeille työpaikalla. Työntekijä ei siten ollut astman johdosta oikeutettu korvaukseen ammattitaudin perusteella.
Korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO:2015:101) on kyse ärsytysyskän syy-yhteydestä työperäiseen endotoksiinialtistukseen ja myös Korkeimman oikeuden pyynnöstä asiantuntijalausunnon asiassa antaneen sairaanhoitopiirin oikeudesta saada korvaus lausunnon antamisesta. Vakuutusyhtiö määrätään suorittamaan pesuautonkuljettajalle ärsytysyskänä ilmenevän ammattitaudin perusteella lainmukainen korvaus.
Korkeimman oikeuden ratkaisun (KKO:2014:64) mukaan betonin piikkaustyötä tehneen työntekijän molempien ranteiden rannekanavaoireyhtymän katsottiin aiheutuneen todennäköisesti pääasiallisesti hänen työssään olevista fysikaalisista tekijöistä.
Korkeimman oikeuden ratkaisun (KKO:2011:44) mukaan poliisille aiheutuneen kuulonaleneman todennäköisenä pääasiallisena syynä oli ampumaharjoitusten laukausmelu. Työntekijällä oli siten oikeus korvaukseen kuulonalenemasta.
Korkeimman oikeuden ratkaisun (KKO:2010:44) mukaan sähköasentajan sairastumiselle retroperitoneaaliseen fibroosiin tai sen olennaiselle pahenemiselle ei todennäköisenä pääasiallisena syynä ole altistuminen asbestille työssä. Työntekijällä ei siten ole oikeutta korvaukseen ammattitautilain perusteella.
Korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO:2006:23) on kyse siitä, oliko sairaanhoitajan pysyväksi jäänyt, mutta oireeton MRSA-bakteerin kantajuus korvattava ammattitautilain nojalla.