Sopimuksen ei tarvitse olla määrämuotoinen tai kirjallinen. Työtä koskeva sopimus voidaan solmia vapaamuotoisesti ja kohteena voi olla mikä tahansa inhimillinen toiminta, jolla on taloudellista arvoa. Sopimus edellyttää osapuolten yhteisymmärrystä sen sisällöstä.

Sopimus voi syntyä myös hiljaisesti. Käytännössä se tarkoittaa, että sopimusosapuolten aktiivisuus tai passiivisuus katsotaan tietyissä tilanteissa sopimuksen hyväksynnäksi. Jos osapuolten välillä on esimerkiksi aiemmin ollut kirjallinen työsopimus ja työn teettäminen jatkuu vastaavalla tavalla, osapuolten välille on syntynyt uusi työsopimus, vaikkei sellaista ole erikseen tehty.

Työsuhteen perustana olevan sopimuksen ei tarvitse olla nimetty työsopimukseksi, vaan sitä on voitu kutsua muun muassa kumppani- tai toimeksiantosopimukseksi. Sopimuksen oikeusvaikutukset määrittyvät sopimuksen sisällön eivätkä sen nimen perusteella.

Henkilökohtaisuudella tarkoitetaan sitä, että työn suorittaja ei saa ilman työn teettäjän suostumusta asettaa itselleen sijaista tai sopia työn tekemisestä kolmannen osapuolen kanssa. Työsuhteinen työntekijä ei siis saa asettaa itselleen sijaista työnantajaa kuulematta.

Sijaisen hankkimisesta työsuhteessa säädetään työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 1 momentissa.

Toisen lukuun tarkoittaa sitä, että työstä tulevan välittömän hyödyn on koiduttava työn teettäjän hyväksi. Työntekijä hyötyy tekemästään työstä vastikkeen muodossa, mutta se ei ole tässä tarkoitettua hyötyä. Vaatimus työn tekemisestä toiselle voi jäädä täyttymättä lähinnä vain silloin, kun työntekijä kuuluu työnantajan kanssa samaan varallisuuspiiriin. Tästä voi olla kysymys, jos työntekijä omistaa tai hallitsee muutoin työnantajayhtiötä tai sen osaa. Silloin tulee tarkastella muun muassa sitä, nostaako työn tekijä vastikkeen palkkana vai osinkona.

Osakeyhtiön toimitusjohtaja ja avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies eivät ole työsuhteessa, vaan he tekevät työtä yhtiöoikeudellisena toimijana usein erillisen johtajasopimuksen perusteella. Työsuhteessa ei myöskään ole esimerkiksi hallituksen puheenjohtaja tai yhtiön hallituksen jäsen, joka omistaa merkittävän osan yhtiön osakkeista.

Karkeana nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että yli 50 prosentin omistusosuus yhtiön osakkeista aiheuttaa sen, ettei henkilö ole työsuhteessa. Tätä pienempi omistusosuus voi osoittaa yrittäjyyttä, jos henkilö ei nosta palkkaa, saa yrityksestä osinkotuloja, on omalla omaisuudellaan merkittävästi osallistunut yrityksen rahoittamiseen – tai jos on jokin muu omaan lukuun toimimista osoittava tekijä. Alle 20 prosentin omistusosuus harvoin osoittaa omaan lukuun toimimista. Pääosan yhtiöstä omistava henkilö voi kuitenkin tehdä työsopimuksen yhtiömuotoisen työnantajan kanssa niin halutessaan.

Vastikkeen ei tarvitse olla rahaa, mutta työstä on maksettava sen tekijälle joko rahapalkkaa tai muuta vastiketta, jolla on taloudellista arvoa. Vastike voi siis olla oppi, vastavuoroinen työ, työllistymismahdollisuus tai luontaisetu kuten asunto tai ateria. Vastike voi muodostua myös ainoastaan asiakkaiden palvelurahoista.

Merkitystä ei ole sillä, kuka vastikkeen maksaa. Vastiketunnusmerkki täyttyy siis myös silloin, kun työtä suoritetaan yhdelle taholle, minkä johdosta toinen taho suorittaa korvauksen. Tällainen tilanne syntyy esim. laskutuspalvelujen ja joidenkin sosiaalisen työnteon muotojen ja esimerkiksi henkilökohtaisten avustajien tilanteessa. Henkilökohtaisille avustajille palkan maksaa yleensä kunta tai hyvinvointialue, vaikka työnantaja, jonka lukuun työtä tehdään, on avustettava henkilö.

Vastikeolettamasta johtuen työsopimuslakia on sovellettava, vaikka vastikkeesta ei ole sovittu, jos tosiseikoista käy ilmi, että työtä ei ole tarkoitettu tehtäväksi vastikkeetta.

Johdolla tarkoitetaan työnantajan oikeutta ennen työn aloittamista ja sen aikana – halutessaan tai tarvittaessa – määrätä missä, miten ja milloin työ tehdään. Valvonnassa on puolestaan kysymys työnantajan oikeudesta seurata – niin ikään halutessaan tai tarvittaessa – että työntekijä noudattaa annettuja työn suorittamista koskevia määräyksiä. Työnantajan ei kuitenkaan käytännössä edellytetä konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti johtavan ja valvovan työntekijän työtä. Johto ja valvonta voi tapahtua myös teknisesti esimerkiksi tietokoneohjelman välityksellä, kuten ruokalähettien kohdalla.

Pelkästään se, että työntekijä saa itse päättää päivittäisen tai viikoittaisen työaikansa, ei osoita tämän tunnusmerkin puuttumista. Kyse on pikemminkin työaikaehdosta. On hyvä kiinnittää huomiota siihen, onko työnantajalla halutessaan mahdollisuus vaikuttaa työntekijän työnteon tapaan, aikaan ja paikkaan silloin, kun työtä on otettu vastaan, sekä valvoa, että työntekijät toimivat annettujen ohjeiden mukaan tuona aikana.

Kokonaisarviointi on tarpeen kuitenkin ainoastaan tilanteissa, joissa käytännössä toteutuneissa työnteko-olosuhteissa on tullut esille sellaisia tosiseikkoja, jotka puhuvat selvästi työsuhdetta vastaan ja itsenäisen yrittäjätyön puolesta.

1.7.2023 voimaan tulleen työsopimuslain muutoksen mukaan tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon

• työn tekemisen ehdot
• olosuhteet, joissa työtä tehdään
• osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä
• muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.

Kokonaisharkinta on haastava kokonaisuus. Oikeuskirjallisuudessa on työsuhteen ja yrittäjätyön väliseen rajanvetoon hahmoteltu niin sanottuja aineellisia ja muodollisia tunnusmerkkejä. Aineellisissa tunnusmerkeissä on kyse työn tekemisen ehdoista ja olosuhteista, kun taas muodolliset tunnusmerkit osoittavat osapuolten tahtoa tai muutoin vaikuttavat osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa.

Aineellisina yrittäjätyötä osoittavina tunnusmerkkeinä on pidetty muun muassa seuraavia asioita:

• toiminnan yleisyys ja julkisuus sekä yrittäjän vapaus (henkilö tarjoaa itse palvelujaan julkisesti ja yleisesti – työsuhteessa tällainen olisi pääsääntöisesti vastoin kilpailevan toiminnan kieltoa)
• yrittäjäriski (riski menettää pääomaa eli taloudellinen riski toiminnasta)
• työnsuorittaja saa itse määrätä työaikansa
• työstä maksettavan korvauksen määrässä otetaan huomioon eläke- ja tapaturmavakuutusmaksut (vastikkeen tulisi siis olla vastaavaa työpalkkaa suurempi korvaus)
• työnsuorittajalla on useita samanaikaisia toimeksiantoja
• työnteettäjällä ei ole oikeutta kiinteään ohjaukseen
• työnsuorittajalla on oikeus itse päättää työn suoritustavasta ja organisoinnista eli lopputulos ratkaisee.

Muodollisia yrittäjätyön tunnusmerkkejä ovat muun muassa:

• kaupparekisteri- ja muiden vastaavien ilmoitusten tekeminen
• y-tunnuksen hankkiminen
• ennakkoperintärekisterimerkintä
• yrittäjän eläkevakuutuksen ottaminen
• korvauksen maksamisen tapa eli laskuttaako työnsuorittaja palkkionsa itse ja sisältyykö summaan arvonlisävero (laskutuspalvelun käyttö ei yksistään vaikuta yrittäjäsuhdetta puoltavasti).

Työsuhteessa on tavanomaista, että työnantaja hankkii työnteossa tarvittavat välineet. On kuitenkin mahdollista, että työntekijän on sovittu tekevän työtä omilla välineillään ja laitteillaan. Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 3 momentissa on nimenomaan säädetty, että tällainen järjestely on mahdollinen työsuhteessa. Yrittäjyyttä puoltaa se, että laitehankinnat osoittavat jonkinlaista yrittäjäriskiä. Toisaalta työsuhdetyötä puoltaa se, jos omien välineiden käytöstä maksetaan erillinen korvaus.