Työsuhde
Muut vapaat työstä
Työsopimuslaissa on säädetty työntekijän oikeuksista vapaaseen erilaisissa elämäntilanteissa, kuten raskauden, lapsen syntymän, pienen lapsen hoidon sekä tämän sairastumisen varalta. Lainsäädännössä on haluttu antaa mahdollisuuksia myös opiskeluun ja itsensä kehittämiseen.
Työntekijällä on oikeus saada työstä vapaaksi aika, jolta hän voi saada raskaus-, erityisraskaus- tai vanhempainrahaa. Hoitovapaata voi saada lapsen hoitoa varten, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Perhevapaisiin lasketaan myös osittainen ja tilapäinen hoitovapaa sekä poissaolo pakottavista perhesyistä. Työnantaja voi tietyissä tapauksissa kieltäytyä antamasta osittaista hoitovapaata.
Työsopimuslain mukaan työnantaja ei ole velvollinen maksamaan palkkaa perhevapaiden tai tilapäisen poissaolon ajalta. Monissa työehtosopimuksissa on kuitenkin sovittu palkan maksamisesta esimerkiksi äitiysvapaan ja lapsen äkillisestä sairastumisesta johtuvien lyhytaikaisten poissaolojen eli tilapäisen hoitovapaan ajalta.
Opintovapaa tarjoaa työssä oleville joustavan mahdollisuuden opiskella. Oikeus opintovapaaseen perustuu opintovapaalakiin. Lakia sovelletaan työ- ja virkasuhteessa.
Opintovapaalla oleva henkilö on vapautettu työstään koulutusta tai opiskelua varten. Työntekijän palvelussuhde jatkuu opintovapaan aikana. Opintovapaa on palkatonta, ellei siitä ole sovittu toisin työ- tai virkaehtosopimuksessa tai työnantajan ja työntekijän kesken.
Osittainen vanhuuseläke tarjoaa sekä työntekijöille että yrittäjille mahdollisuuden keventää työuran viimeisiä vuosia. Osittaisesta vanhuuseläkkeestä on sovittava työnantajan kanssa, sitä ei siis saa automaattisesti niin halutessaan.
Osittaisen vanhuuseläkkeen saamisen edellytykset eroavat jonkin verran yksityisillä ja julkisilla aloilla. Myös maatalousyrittäjien ja merimiesten osittaisissa vanhuuseläkkeissä on erityispiirteitä.
Työntekijänä sinulla voi olla mahdollisuus saada vapaata työstä laissa määriteltyjen ehtojen täyttyessä. Joihinkin vapaisiin, esimerkiksi raskaus- ja vanhempainvapaaseen, on työntekijällä lakisääteinen oikeus. Toisista vapaista ja osittaisesta vanhuuseläkkeestä, puolestaan sovitaan työnantajan kanssa. Opintovapaaseen on periaatteessa oikeus, mutta työnantaja voi lain mukaan perustellusta syystä siirtää sen alkamista.
Selvitä ennen vapaan anomista, mitä työssäsi sovellettavassa työehtosopimuksessa on säädetty vapaista ja millainen on ansiosi vapaan aikana. Selvitä myös, voitko tarvittaessa keskeyttää vapaan ja millaisilla ehdoilla.
Vapaan ajalta ei makseta palkkaa, ellei siitä ole säädetty laissa tai työssä sovellettavassa työehtosopimuksessa. Työehtosopimuksissa on voitu sopia, että esimerkiksi äitiysvapaa ja tilapäinen hoitovapaa ovat palkallisia. Joidenkin vapaiden ajalta voit anoa korvausta Kelasta.
Ano vapaa työnantajasi ohjeiden mukaisesti. Muista, että lakisääteisistäkin vapaista pitää ilmoittaa työnantajalle lakiin kirjatun käytännön mukaisesti. Toimita työnantajallesi ajoissa vapaan anomista varten pyydetyt selvitykset ja todistukset.
Lain edellytysten täyttyessä työntekijällä on mahdollisuus perhevapaaseen, opintovapaaseen ja osittaiseen vanhuuseläkkeeseen. Vapaista säädetään työsopimuslaissa, opintovapaalaissa ja -asetuksessa, vuorotteluvapaalaissa sekä työntekijän eläkelaissa. Vapaita myöntäessään työnantajan pitää kohdella työntekijöitä tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti.
Työntekijän on ilmoitettava vapaasta työnantajalle, kuten laissa säädetään. Työnantajan pitää varmistaa alalla sovellettavasta työehtosopimuksesta työntekijän oikeus palkkaan sekä palkallisen jakson pituus vapaiden aikana. Työnantaja voi selvittää Kelasta mahdollisuuden saada korvauksia vapaiden ajalta.
Työntekijällä on ehtojen täyttyessä oikeus saada opintovapaata. Työnantaja voi kuitenkin perustellusta syystä siirtää opintovapaan alkamista.
Korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO:2012:36) käsitellään sitä, että työntekijä oli hakenut työnantajaltaan opintovapaata ammatillisen perustutkinnon suorittamiseksi. Työnantaja ilmoitti vastoin opintovapaalain säännöksiä siirtävänsä opintovapaan alkamisajankohtaa. Tällöin työntekijä oli irtisanoutunut ja menettänyt sen seurauksena oikeutensa aikuiskoulutustukeen. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla työnantaja oli korvausvelvollinen.