Psykososiaalinen kuormitus - Yksintyöskentely - Yleistä

Fyysisestä yksintyöskentelystä on kyse silloin, kun työntekijä ei ole yhteydessä työpaikan muihin työntekijöihin. Työpaikalla olevat muut henkilöt, kuten kaupan asiakkaat tai sairaalan potilaat, eivät korvaa muita työntekijöitä.

Sosiaalisella yksintyöskentelyllä puolestaan tarkoitetaan tilanteita, joissa työntekijällä ei ole mahdollisuutta saada työyhteisönsä tukea. Ammatilliseksi yksintyöskentelyksi katsotaan työntekijän työskenteleminen ammattiryhmänsä edustajana yksin, vaikka hän on tekemisissä muiden työntekijöiden kanssa. Tällaista voi olla esimerkiksi työskentely toisen työnantajan tiloissa ilman muita ammattihenkilöitä.

Yksintyöskentelyn haitat tai vaarat

Yksin tehtävä työ ei sinänsä ole haitallista tai vaarallista. 

Yksintyöskentelyyn voi kuitenkin liittyä ilmeinen haitta tai vaara esimerkiksi siksi, että työssä käytetään vaarallisia koneita tai vaarallista työmenetelmää sellaisissa olosuhteissa, joissa vakavan tapaturman todennäköisyys on tavanomaista suurempi. Yksintyöskentelyn vuoksi mahdollisuus pikaiseen avun saantiin on tällöin rajoitettu.

Yksintyöskentelyyn voi liittyä ilmeinen haitta tai vaara myös väkivallan uhan takia. Yksintyöskentely sinänsä saattaa lisätä väkivallan uhkaa joissakin työtehtävissä.

Lue lisää: Väkivallan uhka 

Yksintyöskentely voi lisäksi olla työn psykososiaalinen kuormitustekijä. Lyhytaikainenkin yksintyöskentely tai työntekijän sosiaalinen tai fyysinen eristäminen työyhteisössä saattaa aiheuttaa haitallista työkuormitusta, etenkin jos tilanteeseen liittyy myös muita kuormitustekijöitä.

Lue lisää: Psykososiaalinen kuormitus

Yksintyöskentelyssä pitää huomioida erityisesti tapaturman ja väkivallan vaarat sekä psykososiaaliset kuormitustekijät.

Yksintyöskentelyn haitat ja vaarat tunnistetaan osana vaarojen arviointia

Työnantajan on selvitettävä, tehdäänkö työpaikalla työtä, jossa työntekijä työskentelee yksin. Työnantajan on myös arvioitava, liittyykö siihen ilmeinen haitta tai vaara työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle. Yksintyöskentelyn vaaroja arvioidessaan työnantajan tulee ottaa huomioon erityisesti tapaturman ja väkivallan vaarat sekä psykososiaaliset kuormitustekijät eri työtehtävissä.

Keinoja yksintyöskentelyn aiheuttaman vaaran vähentämiseksi

Työnantajan on ryhdyttävä erityisiin toimiin silloin, kun vaarojen selvittämisen ja arvioinnin perusteella työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle voi yksintyöskentelystä aiheutua tavanomaista suurempi ja ilmeinen haitta tai vaara. Tällaisia töitä voivat olla esimerkiksi metsurin ja palvelualojen työt sekä asiakkaan kotona tehtävä työ.

Työnantajan on järjestettävä työolosuhteet niin, että vaara olisi mahdollisimman vähäinen. Työnantajan on työn suunnittelussa otettava huomioon se, ettei yksintyöskentelystä aiheudu työntekijöille haittaa tai vaaraa. Haittavaikutuksia voidaan lieventää esimerkiksi vähentämällä yksintyöskentelyyn käytettyä aikaa. Turvallinen yksintyöskentely voi edellyttää muutoksia fyysisessä työympäristössä, työjärjestelyissä ja -välineissä.

Yksintyöskentelyn vaaraa tai haittaa voidaan välttää työntekijöiden opetuksella ja ohjauksella. Perehdyttämisen ja koulutuksen avulla voidaan parantaa työntekijän mahdollisuuksia selviytyä työssään. Työnantajan tulee seurata annettujen toiminta- ja turvallisuusohjeiden sekä turvallisten työtapojen noudattamista myös työntekijän työskennellessä yksin.

Yhteydenpito ja avun hälyttäminen

Työnantajan on järjestettävä mahdollisuus tarpeelliseen yhteydenpitoon työntekijän ja työnantajan, työnantajan osoittaman edustajan tai muiden työntekijöiden välillä. Yhteydenpidon tarpeellisuutta harkittaessa tulee tapauskohtaisesti huomioida työn luonne, olosuhteet ja työskentelypaikka. 

Työnantajan on järjestettävä työntekijälle mahdollisuus hälyttää apua työpisteestään asianmukaisilla laitteilla. Työnantajan on hälytettävä apua, jos hän ei saa yhteyttä työntekijään ja on syytä epäillä, että työntekijälle on sattunut tapaturma.

Yksintyöskentelyn kieltäminen

Työturvallisuuslain mukainen vaarojen arviointi voi osoittaa yksintyöskentelystä aiheutuvan vaaran olevan niin suuri, ettei yksintyöskentelyä voida sallia tietyissä työtehtävissä tai työskentelyolosuhteissa. Tällaisia työtehtäviä ovat esimerkiksi savusukellus, vedenalainen rakennustyö ja tietyt säiliötyöt. Vastaavasti yksintyöskentelyn turvallisuutta tulee arvioida tilanteissa, joissa työpaikkaan on kohdistunut lyhyen ajan sisällä useita uhkauksia tai ryöstöjä eikä työntekijöiden turvallisuutta voida taata muilla toimilla.

Nuori (alle 18-vuotias) työntekijä ei saa työskennellä yksin, mikäli työhön liittyy ilmeinen tapaturman tai väkivallan vaara.

Psykososiaalinen kuormitus - Yksintyöskentely - Lainsäädäntö

 

Lainsäädäntö

Työturvallisuuslaki (738/2002)

  • 8 § työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite
  • 10 § työn vaarojen selvittäminen ja arviointi
  • 27 § väkivallan uhka
  • 29 § yksintyöskentely

Valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (475/2006)

  • 3 § erityisen haitalliset työt

Valtioneuvoston asetus puunkorjuutyön turvallisuudesta (749/2001)

  • 4 § yhteydenpidon järjestäminen

Valtioneuvoston asetus räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta (644/2011)

  • 6 § yhteydenpito ja valvonta