Ei ole normaalia, että raksatyöntekijän paikat ovat rikki työuran jälkeen
Viime aikoina olen keskustellut monien kanssa rakennusalan työntekijöiden fyysisestä ylikuormituksesta, joka on alalla yleinen ongelma. Erityisesti tärinä on noussut esiin. Liian monella ikääntyvällä työntekijällä löytyy nippu tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Niin ei saisi olla.
Hokkuspokkustemppuja ei ole, mutta ratkaisuja on – ja niitä on vietävä eteenpäin. Tietoutta on lisättävä, ja työnantajille, joilla ei ole keinoja tai osaamista ongelman ratkaisemiseen, on tarjottava konkreettisia välineitä. Joillakin yrityksillä tilanne on jo hallinnassa ja edistystä tapahtuu, mutta monilla ei. Sukelletaan siis syvemmälle tähän aiheeseen.
Viime vuosina työsuojeluhallinnossa on alettu valvoa rakennusalaa fyysisen ylikuormittumisen osalta ja valvontaa on tarkoitus lisätä. Työsuojeluviranomaisen valvonta ei yksin riitä, vaan myös muita toimenpiteitä tarvitaan. Rakennusalan fyysisen kuormituksen valvonnassa on noussut esiin kaksi keskeistä asiaa, joista on annettu eniten velvoitteita:
1. työn vaarojen ja haittojen arviointi fyysisen kuormituksen osalta
2. työterveyshuollon työpaikkaselvitys fyysisen kuormituksen osalta.
Työsuojelutarkastajat ovat olleet tarkastuksilla asian ytimessä antaessaan velvoitteita, sillä juuri nämä asiat ovat keskiössä haitallisen fyysisen ylikuormituksen ehkäisyssä ja korjaamisessa.
Konkreettisia apuvälineitä tarvitaan
Alussa mainitsin, että työnantajille on annettava konkretiaa. Kuinka yksittäinen työnantaja voi laittaa työn vaarojen arvioinnin fyysiseen kuormitukseen liittyen kuntoon, toteuttaa toimenpiteet ja saada työolot turvalliseksi, jos sillä ei ole tietoutta aiheesta? Ei mitenkään.
Työterveyshuollon työpaikkaselvitys kyllä antaa tukea tähän paljon ja voi olla ratkaisu yksittäisissä tapauksissa, mutta ei se koko alaa pelasta. Jonkin aikaa sitten olin yhteistyötapaamisessa, jossa oli kollega Pohjois-Suomesta paikalla, Lasse Ketola. Lasse sen sitten siinä heitti, että fyysisen ylikuormituksen hallinta saadaan paranemaan samoilla toimilla, kuin mitä tehtiin ja tehdään vieläkin kvartsipitoisen pölyn suhteen.
Mitä voimme oppia kvartsipölyohjeistuksista?
Työterveyslaitoksen johdolla tehtiin tutkimushanke muutama vuosi sitten ja siihen liittyen tehtiin kattava ohjepaketti kvartsipölyn hallintaan rakennustyömailla. Nämä simppelit ohjekortit on tarkoitettu työpaikoille ja työterveyshuolloille. Samaa tarvitaan nyt myös fyysisen kuormituksen asioihin liittyen, että saadaan haitallinen fyysinen ylikuormitus hallintaan rakennustyömailla.
Rakennustyömaita valvoessa on korostettu Työterveyslaitoksen ohjekortteja ja todettu, että ne tarjoavat konkreettisia ohjeita. Tarkastuksilla on voitu todeta, että näitä ohjeita noudattamalla varmistatte, että työsuojeluvelvoitteet kvartsipitoisen pölyn osalta täyttyvät. Valvoessa näitä asioita olen havainnut, että työnantajat ovat sisäistäneet näitä ohjeistuksia ja koko ala on matkalla loppusuoralle. Jotkut toimijat ovat jo maaliviivalla kvartsipitoisen pölyn torjuntatoimissa.
Luulen, että samoin kävisi myös, jos korteilla ohjattaisiin työnantajia fyysisen kuormituksen asioissa. Se siis vaatisi tutkimusta rakennusalan fyysisen ylikuormituksen saloihin. Vastaavia tutkimushakkeita ei ole viime vuosina tehty ja nyt olisi ehkä aika.
Työn ei pitäisi vahingoittaa terveyttä
Jos kvartsipitoisen pölyn hallinnassa rakennusalalla ollaan jo loppusuoralla, samaa ei voi sanoa fyysisen ylikuormituksen työsuojelukäytännöistä. Ollaan maratonin alkuvaiheilla ja ensimmäisen kympin juottopiste ei ole vielä näkyvillä. Haastavuutta lisää varmaan myös rakennusalalla oleva vanhakantainen asenne, että on ihan normaalia, että paikat ovat työuran jälkeen rikki ja tärisevät koneet ovat jättäneet käsiin muiston. Näin ei saa olla.
Lisäksi urakkatyön yleisyys rakennusalalla lisää varmasti haastavuutta saada fyysisen ylikuormituksen asioihin muutosta, mutta olen varma, että edellä mainituilla toimenpiteillä maratonin ensimmäinen juottopiste alkaa häämöttää. Ja tämä maratoniin vertaus on myös Lasselta lainattua.
