Haitallinen fyysinen kuormitus uhkaa rakennustyömaiden työntekijöiden terveyttä
Jos rakennustyömaan työntekijä joutuu ramppaamaan päivän aikana useita kertoja liian kapeita, jyrkkiä ja ergonomisesti huonoja kulkuteitä, saattaa hän altistua haitalliselle fyysiselle kuormitukselle. Pitkään jatkuessaan tällainen kuormitus voi vaarantaa työntekijän terveyden. Fiksu työnantaja ottaa huomioon fyysisen kuormituksen haitat työvaiheiden suunnittelussa ja toteutuksessa.
1990-luvun lopulla olin kesätöissä Kuortaneen seurakuntatalon kattosaneeraustyömaalla. Olin aloittelemassa työmaata isäni kanssa ja ensimmäisenä tehtävänämme oli tehdä työmaa-aikainen kulkutie katolle. Ajattelin, että se on äkkiä tehty, ei siinä mene kuin pari tuntia. Isäni sanoi heti, että kulkutiestä täytyy tehdä sitten hyvä ja sellainen, että kulkeminen on helppoa ja vaivatonta. Taidettiin väsätä kulkutietä ainakin yksi työpäivä.
Kulkutiestä tuli niin hyvä, että katolle oli lähes ilo kulkea. Kuortaneen seurakuntatalon asunnossa asui rollaattorilla kulkeva vanha mies ja hänkin sinne yhtenä päivänä tiensä löysi. Olikohan kulkutieksi tarkoitettu porrasrakenne liiankin hyvä? Mutta kyllä sen kesän kuluessa tajusi, että portaat oikealla askelmavälillä ja -leveydellä sekä riittävällä kaltevuudella ja tukevuudella helpottavat työskentelyä. Kun katolle kulkemista ei tarvinnut mitenkään pelätä, lisääntyi työmukavuus ja työn tehokkuus.
Nämä portaat tulivat mieleen myöhemmin työnjohtourallani, kun pientalojen sisällä kulkutienä käytettävät väliaikaiset telineet olivat jyrkät ja askelmaleveys oli pieni. Niitä kun tramppasi kymmeniä kertoja työpäivän aikana ylös ja alas, niin polviin se alkoi vääjäämättä ottamaan nuoremmallakin miehellä. Eräänä päivänä alas tullessani, polveni nitkahtikin jotenkin ja paisui palloksi.
Hyvä työmaan suunnittelu ehkäisee vääränlaista kuormitusta
Kerron vielä tarinan työnjohtouraltani. Teimme 2000-luvulla 3-rappuista ja noin 100-asuntoista kerrostaloa. Työmaahissiin ei päädytty, mutta jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa vastaava mestari päätti, että rappujen välille tehdään työmaa-aikaisia kulkuteitä kulkemisen helpottamiseksi. Elementeissä oli väliaikaiset kulkuaukot jo valmiiksi ja elementtiasennuksesta sisätyövaiheeseen pystyi nopeasti kulkemaan rappujen välillä käymättä maan tasolla.
Aikaa säästettiin ja turhaa tramppaamista ei tullut. Tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten pieni peliliike työmaan suunnitteluvaiheessa nopeuttaa työvaiheita ja säästää työntekijöitä turhalta kulkemiselta. Portaissa kulkemisessa on lisäksi myös aina kompastumisvaara.
Fyysistä kuormitusta voi keventää pienilläkin toimenpiteillä
Haitallista fyysistä kuormitusta vältetään raksoilla paljon työnantajien toimesta jo nyt ja noilla pienillä ”peliliikkeillä” saadaan hyvää aikaan. Viimeisen 10–20 vuoden aikana haitallisen fyysisen kuormituksen torjunnassa on menty eteenpäin. Yksi parannus on mielestäni nostolaitteiden yleistyminen pienemmilläkin työmailla. Erilaisia nostolaitteita on helposti saatavilla työmaille. Oikealla työn suunnittelulla ja oikea-aikaisilla nostoilla materiaalit saadaan vaivatta oikeaan paikkaan. Lisäksi monilla eri koneilla on korvattu fyysisesti ylikuormittavia töitä ja koneiden työergonomiaa on parannettu.
MUTTA tehdäänkö asian eteen vieläkään tarpeeksi? Tuki- ja liikuntaelinsairauksia aiheutuu rakennustyöstä edelleen paljon. Rakennustyö on monesti urakkaluonteista ja tietyt ammattiryhmät tekevät samoja työvaiheita, jolloin syntyy ns. hallitsematonta toistotyötä. Erilaisia haalaushommia joutuu edelleen tekemään ja näitä töitä tekevät yleensä samat työntekijät. Kyllähän sitä nuoruuden innolla jaksaa, mutta jossakin vaiheessa kehon rajat tulevat usein vastaan.
Viimeaikaiset havainnot rakennustyömaiden ammattitaudeista nostavat esiin mm. tärinätaudin. Useimmat uusien laitteiden valmistajat ovat kyllä huomioineet tärinän torjunnan koneen käyttöohjeissa rajaamalla yhtämittaista työskentelyaikaa, mutta jos käyttöohjeita ei noudateta, altistuvat työntekijät liian suurelle haitalliselle tärinälle. Toki vanhemmissa koneissa tärinän huomiointi on jäänyt minimaalisempaan osaan ja jos tällaisia koneita on vielä käytössä, niin tärinälle altistutaan helposti.
Työsuojeluhallinto tehostaa haitallisen fyysisen kuormituksen valvontaa
Haitallisen fyysisen kuormituksen valvontaa on tehty rakennustyömailla aina, mutta viime aikoina sitä on tehostettu entisestään.
Haitallisen fyysisen kuormituksen ehkäisy rakennustyömailla on historiallisesti jäänyt kenties muiden asioiden jalkoihin. Rakennustyömailla muut työturvallisuuspuutteet ottavat suuren osan huomiosta. Pudotaan katoilta, raajoja ajautuu suojaamattomiin sirkkeleihin ja pölyä päätyy keuhkorakkuloihin. Haitallinen fyysinen kuormitus ei ole päässyt tässä kisassa palkintopallille. Lisäksi fyysiseen kuormitukseen liittyvät haitat ilmenevät yleensä vasta pitkällä aikavälillä, jolloin kuormitustekijät eivät samalla tavalla konkretisoidu kuin muissa rakennustyömaan puutteissa.
Ja ehkä yhteiskunnassamme on asennetta ”laivat olivat ennen puuta ja työntekijät rautaa”. On helppo laittaa rakennustyömaiden haitallinen fyysinen kuormitus edellä mainitun sanonnan piikkiin. Ja voi todeta, että 50 vuotta sitten kukaan ei puhunut haitallisesta fyysisestä kuormituksesta rakennustyömailla. Ei varmaan, koska maailma oli silloin todella erilainen. Näin ei voida enää ajatella.
Meillä on täysi mahdollisuus edetä kohti rakennustyömaita, jossa haitallista fyysistä kuormitusta ei esiinny. Työnsarkaa kuitenkin riittää ja asioiden edistämiseksi tarvitaan lisää yhteistyötä työterveyshuollon, työmaan toimijoiden ja myös meidän virkamiesten välillä.