Monttua ei saa turvalliseksi huutamalla – muista kaivantojen työturvallisuus

Kesän lähestyessä erilaiset kaivuutyömaat yleistyvät ympäri Suomea. Vaikka maanrakennustöitä tehdään myös talvisin, kesällä niiden määrä kasvaa merkittävästi. Työmaita syntyy muun muassa sähköverkoston, vesi- ja viemäriputkien sekä tietoliikenneyhteyksien parantamisen ja korjaamisen tarpeisiin. Osassa projekteista joudutaan tekemään syviäkin kaivantoja, ja kun nykyisin kesiin voi osua rankkoja sadejaksoja, saattavat kaivannot täyttyä vedellä hetkessä. Tällöin sillä, miten kaivantojen työturvallisuus on toteutettu, on entistä suurempi merkitys. Ja vaikka tuossa mainitsin syvän kaivannon, saattaa matalissakin kaivannoissa sortuma aiheuttaa tapaturman.

Tarkastuksilla maanrakennustyömailla törmään usein tilanteeseen, että kaivantoja ei ole tuettu. Usein turvallisuus on kuitenkin varmistettu vaihtoehtoisilla menetelmillä, kuten porrastamalla tai luiskaamalla kaivanto. Tämä on sallittua silloin, kun käytettävissä on luotettava selvitys, jonka perusteella maapohjan kantavuus ja vakavuus arvioidaan riittäviksi ilman erillistä tuentaa.

Mutta luotettava selvitys on ensin laadittava. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että maamassan geotekniset ominaisuudet varmistetaan työmaalla ja todetaan, että niissä olosuhteissa voidaan tukiseinien sijaan toteuttaa kaivannon tuenta luiskaamalla tai porrastamalla. Tämä ei siis ole kertaluonteinen toimenpide kaivantoihin liittyen, vaan se on tehtävä aina olosuhteen ja kaivannon sijainnin muuttuessa siten, että työntekijöiden työturvallisuus kaivannoissa on aina järjestetty. Käytännössä työmaalla vastaa tästä viime kädessä työmaan vastuuhenkilö. Työmaalla on muistettava tehdä myös tarvittavat turvallisuussuunnitelmat kaivantojen turvallisuuden varmistamiseksi.

Monttu ei saa jäädä suojaamattomasti auki

Kun kaivantoja tehdään nopeallakin aikataululla ja aina kaikkia töitä ei saada valmiiksi työpäivän aikana, monttu jää ns. auki. Mitäs montulle pitää tehdä yötä tai iltaa varten? Se on aidattava tai jollain muulla tavalla estettävä, että sinne ei kukaan pääse putoamaan. Monttu pitää siis laittaa ”kiinni”. Tämä riski luonnollisesti kasvaa, jos ollaan suurien ihmismäärien lähellä ja monttu on esimerkiksi kevyen liikenteen väylällä. Ja jopa järeämpää suojauskalustoa tarvitaan ajoteiden läheisyydessä ja aina tarvittaessa on järjestettävä liikenne toista kautta. Ja kun liikennejärjestelyjä muutetaan, täytyy liikennemerkkejä käyttää. Liikennejärjestelyitä muutettaessa on oltava aina yhteydessä kaupungin virkahenkilöstöön, että asiat menevät varmasti oikein. Omin päin ei pidä liikennejärjestelyjä muuttaa, koska siitä voi syntyä enemmän vaaraa tien käyttäjille.

Tilan puute ei ole syy oikoa työturvallisuudessa

Ongelmana varsinkin keskustojen läheisyydessä kaivantoja kaivettaessa on tilan puute. Kun luiskaamiselle ja porrastamiselle ei ole tilaa, jää ainoaksi vaihtoehdoksi tukiseinien käyttö ja tässä kohtaa monesti saatetaan oikoa työturvallisuudessa. Ajatellaan, että tämä on niin nopea homma, että ei kaivannon suora reuna edes ehdi sortua ja kun se tukikalustokin on niin kaukana, niin tehdäänpä tämä nyt näin. Ja kun tilan puute on mikä on, niin maamassatkin on saatettu läjittää kaivannon reunalle lisäämään sortumisriskiä. Riskit maan sortumalle ovat ilmeiset. 

Mieleenpainuvin selitys, jonka olen tarkastuksella kuullut, oli se, että kaivantoturvallisuus oli toteutettu ”huutamalla”. Tämä ”huutamalla” järjestetty kaivantoturvallisuus tapahtuu siten, että yksi on kaivannossa ja kaksi kaivannon reunalla ns. ”vartijoina” ja kun kaivanto alkaa sortua, kaverit huutavat montussa olijalle. Ei näin. Kaivantoturvallisuutta ei toteuteta huutamalla, vaan aiemmin esitetyllä tavalla. Vaaran vaanimista ei ”huutamalla” taltuteta.

Ja kun sitä tilaa ei ole, saattaa ajoneuvoista olla vaaraa kaivannoille. Siksi onkin muistettava, että ajoneuvot, maarakennuskoneet sekä nosto- ja muut laitteet on sijoitettava turvallisen etäisyyden päähän kaivannon reunasta huomioon ottaen maan laatu ja kaivannon syvyys. Liikenne on siis ohjattava riittävän kauaksi kaivannon reunasta sopivin ohjauspuomein ja estein.

Selvitä maaperässä kulkevien röörien ja johtojen sijainti

Nykypäivänä maassa kulkee jos jonkinlaista putkea, viemäriä ja johtoa. Ennen kuin kaivinkoneen kauha iskeytyy maahan, on tiedettävä, mitä kaikkea sillä kohtaa on maahan upotettu. Näistä pitää siis ottaa selvää. Ja vaikka kuinka on otettu selvää, saattaa siltikin tulla vastaan epämääräisiä johtoja tai jopa aikoinaan sinne dumpattuja jätteitä, joista saattaa olla vaaraa työntekijöille. Nämä kaikki pitää rakennushankkeen alkuvaiheessa rakennuttajan selvittää niin hyvin kuin pystyy, mutta myös toteutusvaiheessa työmaalla on näitä asioita selvitettävä ja oltava hereillä.

Vaikka vaara siis vaanii monella tapaa kaivannoissa, niin kun työmaan suunnittelee ja toteuttaa hyvin, saadaan kaivantoihin liittyvien vaarojen riskit mahdollisimman pieneksi. Turvallista kesää myös monttujen parissa työskenteleville!