Ole vastuullinen tilaaja; älä tee alihintaisia sopimuksia

Telakka-alan uutisoinnista käynnistyi laaja keskustelu työperäisestä hyväksikäytöstä. Moni järkyttyi julkisuuteen tulleista tiedoista. Allekirjoittanutta turkulaista virkamiesoletettua ne eivät valitettavasti yllättäneet. 

Ensikosketukseni toimialalla vallinneisiin asenteisiin ulottuu viime vuosikymmenen alkupuoliskolle, kun tarkastin telakalla toimineen tilaajayrityksen. Sen toimitusjohtaja totesi kirkkain silmin, että 15 euroa on aivan riittävä itäeurooppalaisen alihankkijan tuntihinnaksi. Olin hänen kanssaan eri mieltä yhdessä edustamani työsuojeluviranomaisen kanssa, ja tilaajalle määrättiin tilaajavastuulain perusteella laiminlyöntimaksu. Päätös astui lainvoimaiseksi hallinto-oikeuden vahvistamana. 

Hinnoittelun arviointi on osa tilaajavastuuvalvontaa

Tilaajavastuulain perusteella tilaaja on velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksua kolmella perusteella. Tässä kirjoituksessa keskityn tilanteeseen, jossa tilaaja on tehnyt sopimuksen, vaikka hänen on täytynyt tietää, että sopimuksen toisella osapuolella ei ole tarkoitus täyttää sopimuspuolena ja työnantajana lakisääteisiä maksuvelvoitteitaan. Tällöin laiminlyöntimaksu voidaan määrätä korotettuna eli suuruudeltaan 24 420–79 380 euroa. Laiminlyöntimaksu on sopimuskohtainen, eli yksi tarkastus voi johtaa useampaan maksuun. Päätöksen laiminlyöntimaksun määräämisestä tekee työsuojeluviranomainen.

Tapaus alihintaisista sopimuksista telakka-alalla

Kerron esimerkin alihintaisesta sopimuksesta. Tein 2020-luvulla tarkastukset telakka-alalla toimineen toimitusjohtajan kahteen yritykseen. Tilaaja oli solminut usean ukrainalaisen ja venäläisen yrityksen kanssa vuokratyötä koskevat kirjalliset sopimukset. Sopimuksiin kirjatut tuntihinnat olivat paria kolikkoa suuremmat kuin aiemmin mainittu 15 euroa. Vuokratyöntekijät olivat lähetettyjä työntekijöitä. Kukin sopimuspuoli oli ilmoittanut noudattavansa Teknologiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimusta.

Näin alihintaisuutta arvioitiin

Tarkastuksissa totesin, että kun on kyse vuokratyöstä, työ on tehty tilaajan johdon ja valvonnan alaisuudessa. Keskeinen osa työn johtamista on työaikojen suunnittelu ja valvonta. Esitettyjen tietojen valossa voitiin pitää ilmeisenä, että tilaaja on ollut tietoinen siitä, että sopimukset tulevat sisältämään niin runsaita työtuntimääriä, että hinnoittelussa olisi tullut ottaa huomioon myös ylitöiden osuus. Töiden vaativuuden perusteella työntekijöille olisi tullut maksaa vähintään sovellettavan työehtosopimuksen työnvaativuusryhmän 4 mukaista tuntipalkkaa. Hinnoittelun riittävyyden arvioinnissa olisi tullut huomioida työehtosopimuksen lisät, jotka tulee maksaa jokaiselle työntekijälle. Näitä olivat tässä tapauksessa henkilökohtainen palkanosa, työajantasaamisesta maksettava erillinen lisä, lomaraha ja ylityökorvaus. 

Lisäksi tilaajan olisi tullut huomioida, että palkan sivukulut määrittyivät sopimuskumppaniyritysten lähtömaan lainsäädännön mukaisesti. Kuluja oli syntynyt myös työntekijöiden lähettämisestä sekä kolmansien maiden ollessa kyseessä muun muassa lakisääteisen tapaturmavakuuttamisen järjestämisestä Suomessa.

Tilaaja sai 106 000 euron laiminlyöntimaksut

Kuultuaan tilaajaa työsuojeluviranomainen totesi, että oli ilmeistä, että tilaaja oli solminut sopimukset tietoisena siitä, että sopimuspuolet eivät täytä lakisääteisiä maksuvelvoitteitaan sopimuspuolina ja työnantajina. Tilaajan yrityksille määrättiin yhteensä 106 000 euron laiminlyöntimaksut. Tilaaja tyytyi päätöksiin, eikä valittanut niistä hallinto-oikeuteen.

Tilaajavastuulaki ei ole palkkavalvontaa

Kun puhutaan työperäisestä hyväksikäytöstä, lukijan on hyvä muistaa, että tilaajavastuulaki ei mahdollista sopimuksenaikaista palkkavalvontaa. Tilaajan selvitysvelvollisuus koskee lähtökohtaisesti sopimuksentekohetkeä ja sitä edeltäviä tietoja. Alihintaisella sopimuksella voi kuitenkin olla heijastumapinta sopimuskumppanien työntekijöiden palkkatasoihin ja sitä kautta työperäiseen hyväksikäyttöön. 

Varsinaisen palkkavalvonnan työsuojeluviranomaisessa tekevät työsuhteen vähimmäisehtoihin erikoistuneet tarkastajat. 

Työperäisen hyväksikäytön torjunta kuuluu kaikille

Julkinen keskustelu työperäisestä hyväksikäytöstä keskittyy usein viranomaistoimiin ja lainsäädännöllisiin nyansseihin. Viranomaistoiminta ja lainsäädännön ajantasaisuus ovat luonnollisesti keskeisen tärkeitä asioita, mutta yksistään niiden avulla ei poisteta harmaata taloutta eikä työperäistä hyväksikäyttöä. 

Viranomaiset voivat resurssiensa ja toimivaltojensa puutteissa tehdä parhaansa, mutta keskeisimmät toimet harmaan talouden torjumiseksi sekä työperäisen hyväksikäytön kitkemiseksi tehdään yrityksissä. Keinoja hyväksikäytön tunnistamiseen löytyy esimerkiksi Harmaa talous & talousrikollisuus -sivustolta, jota eri viranomaiset yhdessä ylläpitävät: Tilaaja – havaitse työperäisen hyväksikäytön riskit. 

Ohjeita tilaajalle hinnoittelun arviointiin

Kun tilaaja arvioi hinnoittelun riittävyyttä, hänen on hyvä lähteä liikkeelle seuraavilla kysymyksillä: Miten vaativasta työstä on kyse? Onko kyse alihankinnasta vai vuokratyöstä? Mitä sovittu hinta sisältää? Mitä työhön sovellettava työehtosopimus edellyttää? Ovatko sopimuksen perusteella työtä tekevät henkilöt lähetettyjä työntekijöitä? Määräytyvätkö palkan sivukulut Suomen vai sopimuspuolen lähtömaan lainsäädännön mukaan? Näiden kysymysten vastauksena tilaajalle syntyy käsitys, onko sopimus niin kutsutusti alihintainen vai ei. 

Lopuksi on reiluuden nimissä todettava, jotta mediajulkisuuden tai tämän kirjoituksen perusteella ei jää väärää kuvaa: Valvonnassa on nähty, miten Turun telakalla pääasiallista määräysvaltaa käyttävän yrityksen omat toimet ovat kehittyneet viime vuosina huomattavasti. Telakka on ollut vuosien varrella paljon valvonnan kohteena, ja se on tehnyt aktiivista yhteistyötä viranomaisten kanssa. Matka on pitkä, mutta suunta on yhteinen.