Pystytkö hallitsemaan työaikaa siten, ettei siitä muodostu kuormitustekijää?

Työelämässä puhutaan usein kiireestä, pakkotahtisuudesta ja hektisyydestä. Tällaisilla luonnehdinnoilla viittaamme samanaikaisesti paitsi (liialliseen) työmäärään myös (riittämättömään) työaikaan.

Työaikaa voidaan kuitenkin tarkastella myös yksittäisenä kuormitustekijänä, jolloin on hyödyllistä tunnistaa työajan eri ulottuvuudet. Tällöin työpaikalla osataan kohdentaa oikein työaikakäytäntöihin vaikuttavat kehittämistoimet – ja ennen kaikkea kuormitusta ehkäisevät toimenpiteet.

Työpäivän pituus voi joustaa kohtuudella molempiin suuntiin

Työajan ulottuvuuksista ilmeisin on kesto ja sitä voidaan tarkastella työpäivän, työviikon tai vuosittaisen työajan pituudella. Kun työnantaja seuraa aktiivisesti työaikakirjanpidon merkintöjä, työpäivien venymiseen ja sen taustalla oleviin juurisyihin on mahdollista puuttua ajoissa. Kausittaisten ruuhka-aikojen kuormittavuuden tarkastelua edesauttaa myös työajan enimmäismäärän seuranta, joka työaikakirjanpidon ohella on työnantajan lakisääteinen velvollisuus. Lisäksi tietoa työaikakuormituksesta on mahdollista saada vaikkapa liukuvan työajan saldokertymistä sekä työaikapankkiin siirretyistä ylityötunneista.  

Työajan normaalista päivärytmistä poikkeava ajoitus voi lisätä työn kuormittavuutta

Myös työajan ajoituksella (sijoittelulla) on merkitystä työn kuormittavuuteen. Tutkimusten mukaan vuorotyön ja etenkin yötyön on todettu häiritsevän kehon luonnollista vuorokausirytmiä, mikä voi johtaa univaikeuksiin ja krooniseen väsymystilaan. Monet työnantajat tiedostavat myös pitkäaikaisen yötyön vaikutuksen sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien sekä 2-tyypin diabeteksen sairastumisriskin lisääntymiseen. Tästä syystä mm. yötyötä tekevien työntekijöiden säännöllisten terveystarkastusten toteutumista tulee tarkoin seurata.

Riittävä palautuminen lepoajalla ja tauoilla auttaa jaksamaan

Työajan kuormittavuutta tarkastellessa sen yhtenä ulottuvuutena voidaan pitää työajan ulkopuolella ja työpäivien aikana tapahtuvaa palautumista. Työnantajan on ensinnäkin huolehdittava, että lakisääteiset vuorokausi- ja viikkolepoajat toteutuvat, mikä onnistuu parhaiten järkevän työvuorosuunnittelun ja ajantasaisen työaikakirjanpidon avulla. Vähimmäislepoaikoihin on kiinnitettävä huomiota etenkin kiireaikoina, ja työnantajan kannattaakin jo etukäteen selvittää, missä erityistilanteissa niistä on mahdollista poiketa. Työpäivien aikainen lepoaika (ts. lounastauko) ja riittävät tauotukset työn lomassa ovat yhtä lailla tärkeitä hyvän vireystilan säilyttämiseksi. 

Työaikojen ennustettavuus ja vaikutusmahdollisuudet parantavat mielekkyyttä ja sitoutumista

Kun työajat ovat ennustettavissa, työntekijän on helpompi järjestellä vapaa-aikaansa itselleen mieleiseksi ja siten edesauttaa jaksamista kaikilla elämänalueilla. Ajoissa saatu tieto tulevista työvuoroista tai mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten työaikansa järjestää yhdessä sovituissa raameissa, lisäävät työn mielekkyyttä ja sitoutumista työnantajaan. Myös kiirejaksojen tiedostaminen etukäteen mahdollistaa niihin varautumisen mm. sopimalla ja joustamalla hetkellisesti omista vapaa-ajan menoista ja velvoitteista. Työnantajan tulisi kuitenkin huolehtia siitä, että jokaista kiirejaksoa seuraa aina seesteisempi kausi, jotta jatkuva työpäivien venyttäminen ei alkaisi syödä työntekijän jaksamista ja sitä myöten lopulta työmotivaatiota.

Jaksamis- ja kiirepuheen kyllästämässä arjessa kannattaa miettiä, ovatko kaikki työajan ulottuvuudet huomioitu työn arjessa ja työn johtamisessa. Työnantajan näkökulmasta onkin hyvä tiedostaa, että toimivien työaikaratkaisujen on todettu vaikuttavan myös työn tuottavuuteen ja sujuvuuteen.