Työpaikkojen pitäisi hoitaa vaarojen selvittäminen ja arviointi paremmin

Mikko Koivisto 24.3.2023 / päivitetty 17.10.2023 22:26

Olen tehnyt työurani aikana yli 200 tapaturmatutkimusta. On yksi perusluontoinen asia, joka huonosti hoidettuna maksaa työntekijöille terveyden ja työnantajalle paljon rahaa.

Työturvallisuuslaissa mielestäni tärkeimpänä kohtana on vaarojen selvittäminen ja arviointi. Siis se ”kymppipykälä”, josta tarkastajat puhuvat. Sen kohdan mukaan työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Ja jos vaaratekijöitä ei voida poistaa, työnantajan on arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Edellä mainittu on lähes sanatarkasti lainattu lakitekstistä ja lupaan, vaikka tarkastaja olenkin, enempää en tässä blogissa lakitekstiä kirjoita.

Mennäänpä tuohon lain kohtaan vähän tarkemmin. Työnantajan on siis itse tsekattava menetelmänsä ja tehtävä tarvittavat toimenpiteet, että työntekijöiden työnteko on turvallista. Ja jos työnantajalla ei ole tarpeeksi pelimerkkejä työturvallisuusasioissa, niin hän voi ottaa asiantuntijan paikalle, joka auttaa työnantajaa selvittämään, mitä toimenpiteitä täytyy tehdä. Jos työnantaja tekee tämän asian kunnolla, niin työturvallisuusasioissa ollaan jo voiton puolella.

Usein tätä lain kohtaa ajatellaan minusta hieman väärin. Kysytään, onko työnantaja tehnyt vaarojen selvittämisen ja arvioinnin. Oletus on siis se, että onko se joskus tehty, kun minusta se on jatkuva prosessi. Ei siis niin, että se on tehty ja joskus sitten tietyin väliajoin päivitetään. Hyvä periaatehan tuokin on, asia tulee tehtyä ja sitä päivitetään, mutta minusta sen pitää olla enemmän niin, että jatkuvasti kartoitetaan vaaratekijöitä työntekijöiden työssä ja tehdään välittömästi toimenpiteitä. 

Läheltä piti -tilanteet on hyvä ottaa tarkkaan syyniin

Kyse on enemmän ajattelutavasta, asenteesta ja jatkuvasti käynnissä olevasta prosessista, kuin jostain pakollisesta toimenpiteestä. Kun kysyn työnantajalta vaarojen ja haittojen arvioinnista, odotan vastausta, että ”meillä tehdään vaarojen ja haittojen arviointia”, enkä vastausta ”se on tehty”. Pahimmillaan se voi olla joku rasti ruutuun paperi pölyisessä kansiossa, josta puuttuu yhteys työpaikan toimintoihin. Parhaimmillaan se on minusta niin, että sitä tehdään jatkuvasti yhdessä työntekijöiden havaintojen kanssa. Työpaikoilla, joissa on käytössä läheltä piti -tilanteiden seuranta osana vaarojen ja haittojen arviointia, ollaan työturvallisuuden ytimessä.

Kun on tiedossa työpaikan vaarat ja haitat, on ne tehtävä vaarattomiksi. Kaikkia asioita ei täysin saa vaarattomiksi ja niitä asioita täytyy työntekijöille terävöittää. Ja kun tulee uusia työntekijöitä, ne täytyy perehdyttää työntekijöille ja havaitut puutteet pitää välittömästi kertoa vanhoillekin työntekijöille. 

Perehdytyskin on jatkuvaa prosessia. Vaarojen ja haittojen arviointi on minusta siis yksi perehdytyksen peruskivi. Kun työntekijöille saadaan kerrottua ne oleellisimmat asiat, ja jos perehdytys tehdään niin hyvin, että tieto saadaan siirtymään, jää jäljelle enää työnantajan toimesta tehtävä valvonta. Työnantajan täytyy valvoa, että perehdytyksen mukaan toimitaan. Eli vaarojen ja haittojen arviointiin kiteytyy tiiviisti perehdytys ja työnantajan valvonta.

Noin kaksi sataa tapaturmatutkimusta tehneenä haluan tuoda tätä asiaa nyt esille. Kyse on loppupeleissä yksinkertaisista asioista ja muutamalla edellä mainitulla hyvin tehdyllä toimenpiteellä työpaikkoja saadaan turvalliseksi. 
 

Mikko Koivisto

Mikko Koivisto

Työsuojelun ylitarkastaja