Työperäistä hyväksikäyttöä tapahtuu Suomessa joka päivä –muutos vaatii tekoja nyt
Olen tehnyt työsuojelutarkastajan työtä pian 13 vuotta. Tärkein osa työtäni on käydä tarkastuskäynneillä työpaikoilla, joissa on ulkomaalaisia työntekijöitä. Olen haastatellut näiden vuosien aikana luultavasti satoja työntekijöitä erilaisilla työpaikoilla, kuten ravintoloissa, siivouskohteissa, autokorjaamoissa, teollisuuden alalla, kauneudenhoitoalalla ja kaupoissa. En koskaan saa tietää sitä, kuinka moni heistä on kokenut riistoa. Yleensä ongelmista ei voida tai uskalleta kertoa. Olen kuitenkin myös tavannut useita kymmeniä työntekijöitä, jotka ovat avautuneet palkkapuutteista, järkyttävästä määrästä työtunteja, väkivallasta, velkaantumisesta. Työni merkityksellisyys kiteytyy näihin kohtaamisiin.
Oikeusturvaa uhreille, kovempia rangaistuksia riistäjille
Toissa viikolla istuin lähellä lavaa Tiedekulmassa pidetyssä tapahtumassa Riistotyö Suomessa – muuttuuko mikään? Työsuojeluosastomme johtaja Markku Rautio tiivisti nykytilan hyvin: saavutettavat hyödyt riistotyöstä ovat suuremmat kuin seuraamukset laiminlyönneistä. Olikin toivoa herättävää kuunnella tilaisuudessa puhuneiden yhteistä tahtotilaa, että tarvitsemme kovempia sanktioita toimijoille, jotka riistävät työntekijöitä ja jättävät perustavanlaatuiset työnantajavelvoitteet hoitamatta. Toiseksi tärkeäksi tavoitteeksi nostettiin se, että yhteiskuntamme on vahvistettava uhrien oikeusturvaa ja mahdollisuuksia saada palkkasaatavansa.
Onko nyt se hetki, kun Suomessa lähdetään tosissaan edistämään niitä toimia, joilla voi onnistuessaan olla merkittävä vaikutus työperäisen riiston vähenemiseen?
Tilaisuuden voi katsoa täältä: Keskustelutilaisuus: Riistotyö Suomessa – muuttuuko mikään?
Me emme saa näivettyä
Käännän katseen pidemmän ajan tavoitteista lähemmäs tähän hetkeen ja arkeemme. Me emme saa näivettyä ajattelemaan arkityössämme, että riistotyöhön puuttuminen on mahdotonta. Kirjailija-toimittaja Paavo Teittinen päätti puheenvuoronsa tilaisuudessa painaviin sanoihin: tietoa on, keinoja on, on vain toimittava. Työ hyväksikäyttöilmiöiden torjumiseksi on haastavaa ja vaatii pitkäjänteistä työtä. Mutta se ei ole liian haastavaa. Valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori Venla Rothin sanoin: kyse ei ole luonnonvoimasta. Mielestäni paljon voidaan tehdä myös pienemmillä ratkaisuilla nyt.
Yksi suurimmista haasteista työperäisen hyväksikäytön ennaltaehkäisemisessä ja paljastamisessa on pitkään ollut se, että haavoittuvassa asemassa olevat työntekijät eivät joko tiedä oikeuksistaan tai eivät voi tai uskalla kertoa kokemuksistaan viranomaisille. Tähän asiaan on havaittavissa myös joitain positiivisia muutoksia tai ainakin sellaista tietoa, jonka perusteella voimme pieninkin muutoksin saada vaikutusta aikaan.
Yhä useampi ihmiskaupan uhri haluaa tehdä yhteistyötä esitutkintaviranomaisten kanssa
Luin helmikuussa ihmiskauppa.fi-sivuilta mielenkiintoisen jutun. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään vuonna 2025 otetuista 141 Suomessa riistoa kokeneesta uudesta asiakkaasta peräti 81 % teki yhteistyötä esitutkintaviranomaisen kanssa (ihmiskauppa.fi 20.2.2026). Tämä on todella iso luku! Kysyin lukujen tulkinnasta Auttamisjärjestelmän asiantuntijalta Terhi Tafarilta.
Tafarin mukaan luvuista voisi päätellä sen, että avun piiriin päässyt ihmiskaupan uhri on valmiimpi tekemään yhteistyötä rikosasiassaan. Avun piiriin voi toki hakeutua myös enemmän sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiimpia puhumaan viranomaisille. Toisaalta auttamisjärjestelmään otetuilla uhreilla on aina kuitenkin oikeus olla puhumatta poliisille, ja näitäkin asiakkaita auttamisjärjestelmässä on, hän muistuttaa. Mielestäni on selvää, että laadukasta apua saava ja turvan tunnetta kokeva on valmiimpi vaatimaan oikeuksiaan.
Ulkoministeriön edustaja Katja Luopajärvi kertoi Riistotyö Suomessa -tilaisuudessa, miten tiedotukseen ja viestintään on panostettu viime vuosina. Tietoa jaetaan laajasti ulkomaalaisille työntekijöille jo lähtömaassa ennen Suomeen tuloa. Olen kuullut myös enenevissä määrin tapauksista, joissa ulkomaalainen työntekijä on löytänyt työsuojeluviranomaisen yhteystiedot tekoälyn avulla. Ulkomaalaisilla työntekijöillä ja diasporayhteisöillä on yhä enemmän tietoa käsillään. Tiedän kuitenkin myös sen, että vaikka tietoa olisi, ajantasaisen tiedon äärelle tai avun piiriin voi silti olla vaikea päästä.
Voimme ehkäistä riistotyötä entistä tehokkaammin
Olemme työsuojeluviranomaisessa tehneet viime vuosina paljon työtä toimintamme kehittämiseksi yhdessä muiden viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Olemme esimerkiksi vahvistaneet osaamistamme vuorovaikutustaidoissa, oppaita on saatavilla yhä suuremmalla määrällä eri kieliä, ja viranomaisyhteistyö työperäisen hyväksikäytön tapauksissa on kehittynyt valtavasti.
Työsuojelutarkastuksia tehdään vuosittain noin 20 000, ja vain harva niistä keskittyy työperäisen hyväksikäytön kitkemiseen. Valvottavien säädösten määrä on valtava, mikä johtaa siihen, että yksikään työsuojelutarkastaja ei pysty valvomaan kaikkea, vaan joudumme erikoistumaan. Voisimme kuitenkin edelleen vahvistaa sitä, että yhä suurempi osa työsuojelutarkastajista tunnistaa työperäistä hyväksikäyttöä tai sen riskissä olevia työntekijöitä. Työolosuhdevalvonnalla eli työturvallisuutta valvovilla tarkastajilla on merkittävä rooli työperäisen hyväksikäytön tunnistamisessa. On mielestäni tärkeää myös muistaa, että riistotyö ei kosketa vain ulkomaalaisia työntekijöitä. Kyse voi olla esimerkiksi nuorista työntekijöistä, asunnottomista tai päihderiippuvaisista. Tätäkin tietoa ajatellen emme voi keskittää osaamista vain pienelle joukolle.
Voisi myös pohtia, ovatko palvelumme riittävän saavutettavia. Miten kirjoitus- ja lukutaidoton ulkomaalainen työntekijä tavoittaa meidät? Miten voi täyttää valvontapyyntölomakkeen, jos ei osaa suomea, ruotsia tai englantia? Tukevatko asiakasvastaanottotilat luottamuksellista vuorovaikutusta? Esimerkiksi näihin kysymyksiin vastaamalla vahvistamme edelleen mahdollisuuksiamme auttaa työntekijöitä, jotka ovat vaarassa joutua riistotyön uhreiksi tai ohjata riistoa kokenut avun piiriin nopeasti.
Meillä on laajasti jaettu yhteinen tavoite: riistotyötä Suomessa on torjuttava tehokkaasti. Tarvitsemme siis laajoja yhteiskunnallisia keskusteluja ja muutoksia sekä uutta lainsäädäntöä. Mutta tarvitsemme tekoja jokainen päivä. Kun lähden huomenna tarkastuskäynneille, kohtaan auton alla ahertavan mekaanikon, kiireisen tarjoilijan ja keskittyneen parturin. Toisinaan työsuojelutarkastaja saattaa olla ensimmäinen viranomainen Suomessa, jonka työntekijä kohtaa kasvokkain ja jonka kanssa on mahdollisuus keskustella luottamuksellisesti. Jokainen kohtaaminen kentällä on mahdollisuus ennaltaehkäistä työperäistä hyväksikäyttöä ja puuttua siihen.
