Vakavan tapaturman vaara vaanii kulkureiteillä työpaikoilla, vapaa-ajalla ja liikenteessä

Kollega pyysi minua taannoin selvittämään sote-alalla viimeisen viiden vuoden ajalla sattuneiden tapaturmien syitä. Rajasimme hausta pois neulanpistotapaturmat ja väkivaltatapaturmat nähdäksemme, mitä jää jäljelle. Tein työtä käskettyä ja kävin läpi järjestelmämme tapaturmakuvauksia. 

Tulokset olivat selkeitä: jäljelle jäivät kulkuteillä kaatumiset, kompastumiset ja liukastumiset. Kuvauksissa korostuivat liukkaus, epätasaisuus ja muut kulkua vaarantavat tekijät. Tulos ei yllättänyt, mutta se havainnollisti, kuinka monen tapaturman syy on hyvin yksinkertainen ja usein torjuttavissa laittamalla kulkureitit kuntoon. Vai onko se sittenkään niin helppoa? Hypätään aiheeseen ja selvitetään asiaa.

Siisti työmaa ehkäisee tapaturmia

Rakennusalan työsuojelutarkastajana olen havainnut, että rakennustyömaan peili työturvallisuuteen on siisteys ja järjestys. Jos se asia on työmaalla kunnossa, moni muukin asia on ja sen näkee, kun työmaan portista sisään astuu.  Silti hyvinkin hoidetuilla työmailla sattuu vakavia kompastumisia poikkeustilanteissa, joissa riskejä ei ole kyetty hallitsemaan täysin.

Aluksi hyvinkin merkityksettömästä olosuhteen tilan muutoksesta on saattanut syntyä vakavakin tapaturma. Esimerkiksi uudisrakentamisessa lattiatasoitteen eli ”plaanon” levitys vaatii täydellisen siivouksen ja raivauksen, jolloin moni tavara vaihtaa paikkaa työmaalla ja tavaroita kasataan lattiatasoitteen tieltä. Jos tavaroiden siirtelystä tietämätön työntekijä kulkee kerroksen ohi, saattaa yllättäen eri paikassa oleva tavara aiheuttaa ilmeisen kompastumisvaaran. Riskiä kasvattaa erityisesti heikko valaistus.

Keli yllätti työpaikat

Alasta riippumatta altistumme talvisin jäästä aiheutuvalle liukkaudelle työpaikoilla ja muuallakin ja valitettavasti se näkyy usein vakavinakin tapaturmina. Liukkauden torjunta voidaan mieltää hyvinkin yksinkertaiseksi asiaksi, mutta se ei sitä aina ole. Esimerkiksi piha-alueilla hiekoitus ei ulotu joka paikkaan ja nastakengistä ei ole aina apua. Olen jopa tarkastuskertomukseeni kirjoittanut aiheesta seuraavasti:

”Suomen keliolosuhteet syksyllä, talvella ja keväällä ovat todella haastavia. Kyseisinä ajankohtina liukkauden torjunnan järjestäminen sellaiseksi, että piha-alueet olisivat aina työturvallisia kulkea, on haastavaa toteuttaa. Lumi-, räntä-, ja vesisateet erikseen ja yhdessä lyhyen ajan sisällä lämpöolosuhteiden vaihdellessa luovat piha-alueille sellaiset olosuhteet, että kaatumistyötapaturman vaara on todella ilmeinen. Vaikka piha-alueille on järjestetty kiinteistönhuoltoa, eivät toimijat ehdi käytännön syistä toteuttamaan kiinteistönhuoltoa siten, että piha-alueet pysyisivät jatkuvasti työturvallisina kulkea. Liukastumistyötapaturmia piha-alueilla voidaan torjua kiinteistönhuollon lisäksi sillä, että määritellään kulkureitit tasaiselle alueelle, että vaikeissakin sääolosuhteissa ne olisivat mahdollisimman työturvalliset. Piha-alueiden liukkautta voidaan torjua myös käyttämällä sellaisia turvakenkiä, joissa on liukkauden esto. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että tällaiset kengätkään ei yksistään riitä torjumaan liukkautta, vaan myös tällaisia kenkiä käytettäessä tulee niitä käyttävän olla lisäksi varovainen.” 

Tuota kirjoittaessani mietin, voinko tarkastajana kirjoittaa, että on oltava varovainen, mutta edelleen olen sitä mieltä. Moni kaatumis-, kompastumis- ja liukastumistapaturma vältetään sillä, että työntekijä on varovainen, vaikka varovaisuudella ei voi korvata työnantajan työturvallisuusvelvoitteita.

Kypärä voi olla kävelijänkin viimeinen turva

Olen tutkinut monia jakelutyöntekijöille sattuneita tapaturmia. Osassa niistä kävi todella pahasti, vaikka työntekijöillä oli työturvallisuusmielessä kaikki kunnossa. On vain niin, että piha-alueiden liukkaus on talvella niin suuressa osassa ja niin vaikeasti hallittavissa, että esimerkiksi päävammoja voidaan tosiasiallisesti torjua lähestulkoon vain käyttämällä leukahihnallista suojakypärää. Voi jostakin tuntua, että tuo on yliampuvasti sanottu, mutta pysyn siltin kannassani. Viime kädessä vain suojakypärä suojaa päätä ja se pää on ihmisen tärkein ruumiinosa.

Nuoruuteni rakennustyömailla ei välttämättä työturvallisuuskulttuuria liiemmin harrastettu ja työturvallisuus saattoi olla vähän niin ja näin, mutta kokeneet timpurit opettivat minulle ainakin yhden tärkeän asian. Työmaa on pidettävä siistinä ja materiaalit ja työkalut ojennuksessa. Puupalikalle pitää olla roskalava lähellä ja se on laitettava sinne heti. Työsuojelutarkastajana olen oppinut, että roskalavan oikea käyttö todella estää vakavia tapaturmia. Se oli hyvä oppi kokeneilta timpureilta.

Liukastumiset, kompastumiset ja kaatumiset ovat suoranainen kansantauti. Kotona ja liikenteessä kaadutaan pyöräillen ja kävellen, useasti juuri liukkaudesta johtuen. Pidetään riskit mahdollisimman pieninä ja liikutaan turvallisesti, koska kuitenkin liike on lääke. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!