Menettelytavat työehtosopimuksesta | Sopiminen työsuojelun yhteistoiminnasta | Työsopimuslain mahdollistama sopiminen | Työaikalain mahdollistama sopiminen | Vuosilomalain mahdollistama sopiminen

Laajassa mielessä paikallinen sopiminen kattaa työpaikoilla kaiken toiminnan, jolla pyritään lisäämään työntekijöiden ja työnantajien välistä yhteisymmärrystä. Sopimisella työelämässä voidaan tarkoittaa tilannetta, jossa osapuolet saavuttavat neuvotteluissa jonkinlaisen yhteisymmärryksen käsillä olevasta tilanteesta ja sen merkityksestä.

Varsinainen sopimus on osapuolten saavuttama molempia sitova oikeustoimi, jonka tekemisen molemmat osapuolet tiedostavat.

Työehtosopimuksissa on sovittu kattavasti muun muassa työstä maksettavasta vastikkeesta ja työajoista. Suppeassa mielessä paikallisella sopimisella voidaan tarkoittaa työehtosopimuksen perusteella tapahtuvaa työsuhteen ehtoja koskevaa sopimista.

Menettelytavat sovellettavasta työehtosopimuksesta

Paikallisen sopimisen menettelytavat määräytyvät sovellettavan työehtosopimuksen mukaisesti ja ne on aina selvitettävä kyseisestä työehtosopimuksesta. Kysymys voi olla työehtosopimuksen tarkoittamasta toisin sopimisesta vain silloin, kun työehtosopimuksessa on nimenomainen määräys tai valtuutus sopia asiasta toisin tai kun sovitaan jonkin työehtosopimuksen kohdan soveltamisesta työpaikalla.

Työpaikoilla voidaan paikallisesti sopia työntekijän kannalta paremmista työsuhteen ehdoista, kuin mitä laki ja alaa koskeva työehtosopimus edellyttävät. Paremmista ehdoista voidaan sopia myös yksittäisen työntekijän työsopimuksessa.

Sellaisista ehdoista, jotka ovat ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa, ei voida sopia paikallisesti eikä työsopimuksessa. Henkilökunnan edustaja (luottamusmies, luottamusvaltuutettu) tarvitsee aina asianosaiselta erillisen valtuutuksen, jos paikallisella sopimuksella ollaan puuttumassa yksittäisen työntekijän työsopimuksessa sovittuihin asioihin.

Paikallisen sopimuksen tekeminen

Paikallisen sopimuksen osapuolet voivat yleensä yhdessä ratkaista myös sen, tehdäänkö paikallinen sopimus suullisesti vai kirjallisesti. Työlainsäädännössä ja työehtosopimuksissa saatetaan kuitenkin edellyttää, että paikallinen sopimus tehdään tietyissä tilanteissa kirjallisesti.

Paikallinen sopiminen voi koskea myös sellaisia asioita, joista ei ole säännöksiä tai määräyksiä työlaeissa, työehtosopimuksissa tai työsopimuksissa. Esimerkkeinä voidaan mainita etätyö, liikkuva työ, työkyky- ja työhyvinvointiasiat. Paikallisesti voidaan sopia työnantajan niin halutessa myös asioista, jotka sinänsä kuuluvat työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin.

Työntekijöiden edustaja (luottamusmies, luottamusvaltuutettu) tarvitsee muissa kuin työsuhteen ehtoihin liittyvissä asioissa aina erillisen valtuutuksen asianosaisilta.

Sopiminen työsuojelun yhteistoiminnasta

Työsuojelun yhteistoiminnasta säädetään laissa työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (44/2006) eli työsuojelun valvontalaissa. Tietyistä lain asioista voidaan sopia joko valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä tai työpaikalla.

Valtakunnallisten yhdistysten välinen sopiminen

Työsuojelun yhteistoiminnasta voidaan sopia toisin kirjallisella sopimuksella, jonka osapuolina ovat työnantajien ja työntekijöiden valtakunnalliset yhdistykset. Sama sopimismahdollisuus on myös julkisella sektorilla esimerkiksi valtion, kunnan ja kirkon neuvotteluviranomaisilla.

Edes valtakunnallisella työehtosopimuksella ei voida rajoittaa seuraavia valvontalaissa annettuja oikeuksia:

• työsuojeluvaltuutetun oikeutta tietojen saantiin (32 §)
• työsuojeluvaltuutetun oikeutta keskeyttää vaarallinen työ (36 §)
• työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojaa (37 §)

eikä poistaa seuraavia laissa säädettyjä oikeuksia:

• työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutetun oikeus saada koulutusta (33 §)
• työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö (34 § 1 mom. ja 3 mom.)
• työsuojeluvaltuutetun oikeus ansion menetyksen korvaamiseen (35 §).

Työpaikalla sopiminen

Työsuojelun yhteistoiminnan järjestämisestä työpaikan olosuhteisiin soveltuvalla tavalla voidaan sopia myös paikallisesti työpaikalla. Osapuolina paikallisessa sopimuksessa ovat työnantaja ja työsuojeluvaltuutettu tai muu henkilöstön valtuuttama edustaja. Mikäli työpaikalla ei ole valittu henkilöstön edustajaa, sopimuksen voi tehdä henkilöstö tai henkilöstöryhmä.

Sopimuksen on turvattava työntekijöille samantasoiset mahdollisuudet osallistua yhteistoiminnassa työsuojelua koskevien asioiden käsittelyyn. Sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita sopimuksen tehneen työntekijöiden edustajan on katsottava edustavan.

Työnantajan tulee ilmoittaa työpaikalla sovellettavasta sopimuksesta työntekijöille kirjallisesti. Sopimus työsuojelun yhteistoiminnan järjestämisestä on voimassa toistaiseksi ja se voidaan irtisanoa päättymään kahden kuukauden kuluttua irtisanomisesta.

Työsuojelun yhteistoimintaa koskevalla työpaikkatason sopimuksella ei voi rajoittaa seuraavia laissa työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettuja oikeuksia:

• Työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut (29 §)
• Työsuojeluvaltuutetun oikeus tiedon saantiin (32 §)
• Työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutetun oikeus saada koulutusta (33 §)
• Työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö (34 §)
• Työsuojeluvaltuutetun ansion menetyksen korvaaminen (35 §)
• Työsuojeluvaltuutetun oikeus keskeyttää vaarallinen työ (36 §)
• Työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuoja (37 §)
• Työsuojelutoimikunnan jäsenen ajankäyttö ja korvaus (40 §)
• Työsuojeluvaltuutetun ja työsuojelutoimikunnan toimitila (41 §).

Työsopimuslain mahdollistama sopiminen

Työsopimuslaki (55/2001) on lähtökohtaisesti pakottavaa oikeutta. Työsopimuslaissa on myös säännöksiä, joista valtakunnalliset työnantaja- ja työntekijäyhdistykset voivat työehtosopimuksella sopia toisin. Työnantaja ja työntekijä voivat poiketa työsopimuksella ainoastaan niistä lainsäännöksistä, joissa on nimenomainen maininta sopimusoikeudesta.

Valtakunnallisten yhdistysten välinen sopiminen

Työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on oikeus valtakunnallisella työehtosopimuksella sopia toisin seuraavista työsopimuslain kohdista:

• työsuhteen kestosta riippuvista työsuhde etuuksista (TSL 1 luku 5 §)
• vaihtelevaa työaikaa koskevasta neuvotteluvelvollisuudesta (TSL 1 luku 11 § 3 momentti)
• työnantajan velvollisuudesta tarjota työtä osa-aikatyöntekijälle (TSL 2 luku 5 §)
• sairausajan palkasta (TSL 2 luvun 11 §)
• palkanmaksuajasta ja -kaudesta (TSL 2 luvun 13 §)
• lomauttamisen perusteista (TSL 5 luku 2 § 1 mom. 2 kohta ja 2 mom.) Lomautuksen enimmäismääräajasta ei kuitenkaan voi sopia toisin (TSL 5 luku 2 § 2 mom.).
• lomauttamista koskevasta ennakkoselvityksestä ja työntekijän kuulemisesta (TSL 5 luku 3 §)
• lomautusilmoituksesta (5 luvun 4 §)
• työnantajan oikeudesta vähentää lomautusajan palkka irtisanomisajan palkasta (TSL 5 luku 7 § 2 mom.)
• korvattavan ansionmenetyksen määräytymisperusteesta irtisanomisajan palkassa noudatettaessa vaihtelevaa työaikaa (TSL 6 luku 4 a §)
• työntekijän takaisin ottamisesta (TSL 6 luvun 6 §)
• työn tarjoamisvelvollisuuden alueellisesta laajuudesta (TSL 7 luku 4 §)
• irtisanotun työntekijän oikeudesta työllistymistä edistävään valmennukseen tai koulutukseen (TSL 7 luku 13 §)
• työsopimuksen päättämismenettelystä (TSL 9 luku).

Työpaikalla sopiminen

Työsopimuksella voidaan sopia toisin

• yleisistä irtisanomisaikaa koskevista säännöksistä (TSL 6 luku 2 §) (irtisanomisaika voi olla enintään 6 kuukautta)
• työsuhteen jatkamisesta työntekijän saavutettua eroamisiän
• työnteosta äitiys- ja vanhempainrahakauden aikana.

Työaikalain mahdollistama sopiminen

Työaikalaki (872/2019) on lähtökohtaisesti pakottavaa oikeutta. Valtakunnallisilla työmarkkinaosapuolilla, on mahdollisuus työ- ja virkaehtosopimuksilla sopia useista työaikalain säännöksistä toisin. Myös työpaikalla voidaan sopia tietyistä asioista.

Työ- ja virkaehtosopimuksissa toisin sopiminen

Työnantaja tai valtakunnallinen työnantajien yhdistys sekä työntekijöiden valtakunnallinen yhdistys saavat lain 34 §:n perusteella työehtosopimuksessa sopia toisin:

• säännöllisestä työajasta (5 §)
• säännöllisen työajan järjestämisestä vuorotyöksi (6 § 1 mom)
• jaksotyöajasta (7 §)
• moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautisesta työajasta (9 §)

• joustotyöajassa tasoittumisjakson pituudesta, kuitenkin enintään 26 viikkoon (13 §).

Valtakunnalliset työnantajien ja työntekijöiden yhdistykset saavat työehtosopimuksessa sopia toisin:

• varallaolosta (4 §)
• tehtävistä, joissa yötyötä saadaan teettää, yötyöntekijän enimmäistyöajasta 24 tunnin aikana, yötyöajan tasoittumisesta ja sijoittumisesta (8 §)
• liukuvan työajan rajoista, enimmäiskertymästä ja seurantajakson pituudesta (12 § 2 mom)
• lyhennettyä työaikaa koskevan määräaikaisen sopimuksen kestosta (15 § 2 mom)
• sunnuntaityötä koskevasta suostumuksesta (17 §)
• enimmäistyöajan tasoittumisjakson pidentämisestä (18 §)
• lisä- ja ylityöstä sekä sunnuntaityöstä maksettavasta korvauksesta (20 §)
• lisä- ja ylityökorvauksen sekä sunnuntaityöstä maksetun korvauksen antamisesta vapaana (21 §)
• työsopimuksen päättymisestä kesken tasoittumisjakson (22 §)
• lisä- ja ylityökorvauksen perusosan laskemisesta (23 §)
• päivittäisistä tauoista (24 §)
• vuorokausilevosta, ei kuitenkaan korvaavasta lepoajasta (25 §)
• moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilevosta (26 §)
• viikkolevosta (27 §)
• viikkolevosta poikkeamisesta (28 § 1 mom)
• työajan tasoittumissuunnitelmasta (29 §)
• työvuoroluettelosta (30 §).

Työnantaja, jonka on noudatettava yleissitovaa työehtosopimusta, saa noudattaa sen soveltamisalalla niitä työehtosopimuksen määräyksiä, jotka on solmittu työaikalain 34 §:n perusteella ja joita työnantaja voi noudattaa sellaisenaan. Työnantajan ei voi kuitenkaan noudattaa niitä yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä, jotka on sovittu lain 34 §:n 2 nojalla, ja jotka edellyttävät paikallista sopimista.

Työehtosopimukseen perustuva työpaikalla sopiminen

Yleissitovassa työehtosopimuksessa on voitu sopia mahdollisuudesta paikallisesti poiketa säännöllisestä työajasta, vuorotyöstä, jaksotyöajasta, moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokautisesta työajasta, tai keskimääräisen säännöllisen työajan tasoittumisjakson pidentämisestä. Jos paikallisen sopimisen mahdollisuudesta on työehtosopimuksessa sovittu, työpaikalla voidaan sopimus tehdä työehtosopimuksen määräyksen sallimissa rajoissa. Paikallisen sopimuksen tekemisessä on noudatettava työehtosopimuksen menettelytapamääräyksiä lukuun ottamatta neuvottelujärjestystä koskevia määräyksiä.

Ketkä voivat tehdä paikallisen sopimuksen?

Paikallisen sopimuksen saavat tehdä työehtosopimuksessa määrätyt osapuolet. Jos sopimuksen osapuoleksi on työehtosopimuksessa määrätty luottamusmies, mutta tällaista ei ole valittu, sopimuksen saa henkilöstön puolesta tehdä työsopimuslain tarkoittama luottamusvaltuutettu tai muu henkilöstön valtuuttama edustaja, jollei tällaista ole valittu, henkilöstö tai henkilöstöryhmä yhdessä.

Miten paikallinen sopimus tehdään?

Paikallinen sopimus on lähtökohtaisesti tehtävä kirjallisesti, jollei sopijaosapuolet pidä sitä tarpeettomana, tai työehtosopimuksesta ei muuta johdu. Jos sopimus on tarkoitettu olemaan voimassa yli kaksi viikkoa, on se tehtävä aina kirjallisesti. Työntekijöiden valitseman edustajan tekemä sopimus on annettava työntekijöille tiedoksi viimeistään viikkoa ennen sen soveltamisen alkamista. Sopimus sitoo kaikkia niitä työntekijöitä, joita työntekijöiden edustajan on katsottava edustavan. Työntekijällä on kuitenkin oikeus noudattaa aikaisempaa työaikaansa, jos hän ilmoittaa siitä työnantajalle viimeistään kahta päivää ennen sopimuksen soveltamisen alkamista.

Voiko sopimuksen irtisanoa?

Paikallisesti tehty sopimus on myös irtisanottavissa. Lähtökohtaisesti irtisanomisessa noudatettava irtisanomisaika määräytyy yleissitovan työehtosopimuksen mukaisesti. Jos työehtosopimuksesta ei muuta johdu tai paikallisessa sopimuksessa ei ole muusta sovittu, toistaiseksi tehty sopimus voidaan irtisanoa päättymään kahden viikon irtisanomisaikaa noudattaen. Toistaiseksi tehty säännöllistä työaikaa koskeva sopimus on irtisanottavissa päättymään työajan tasoittumisjakson päättyessä. Jos kyseessä on yli vuoden pituinen määräaikainen sopimus, se voidaan irtisanoa neljän kuukauden kuluttua sopimuksen tekemisestä niin kuin toistaiseksi tehty sopimus. 

Työnantajan ja työntekijän välinen sopimus

Työnantajalla ja työntekijällä on mahdollisuus tehdä lakiin perustuva paikallinen sopimus koskien säännöllisen työajan pidentämistä (11§). Työnantajalla ja työntekijällä on sopimusoikeus vain, jollei työssä sovellettavan työehtosopimuksen säännöllisestä työajasta sopimista koskevista määräyksistä muuta johdu.  Niissä työsuhteissa, joissa ei sovelleta mitään työehtosopimusta, säännöllisestä työajasta voidaan paikallisesti sopia pykälässä sallituissa rajoissa.

Mistä voidaan sopia?

Sopimuksella voidaan sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään kahdella tunnilla. Viikoittaisen säännöllisen työajan tulee tasoittua enintään 40 tunniksi enintään neljän kuukauden ajanjakson aikana. Viikoittainen työaika saa kuitenkin olla enintään 48 tuntia. 

Miten sopimus tehdään ja irtisanotaan?

Työnantajan ja työntekijän välinen sopimus voidaan tehdä toistaiseksi voimassa olevaksi tai määräaikaiseksi. Toistaiseksi voimassa oleva ja vähintään kahden viikon pituinen määräaikainen sopimus on tehtävä kirjallisesti. 

Sopimus on irtisanottavissa päättymään työajan tasoittumisjakson päättyessä. Vuotta pidempi määräaikainen sopimus voidaan irtisanoa neljän kuukauden kuluttua sopimuksen tekemisestä niin kuin toistaiseksi tehty sopimus. 

Vuosilomalain mahdollistama sopiminen

Valtakunnallisilla työmarkkinaosapuolilla, on mahdollisuus työ- ja virkaehtosopimuksilla sopia useista vuosilomalain (162/2005) säännöksistä toisin. Myös työpaikalla voidaan sopia tietyistä asioista.

Valtakunnallisten yhdistysten välinen sopiminen

Työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on oikeus sopia toisin seuraavista vuosilomalain kohdista:

• lomakaudesta (4 §)
• työssäolon veroisesta ajasta, jos sovittu järjestely tarjoaa työntekijälle vähintään vuosilomalaissa säädettyä vastaavan pituiset vuosilomat. (7 §)
• toistuvien määräaikaisten työsopimusten perusteella samalle työnantajalle töitä tehneen työntekijän oikeudesta vapaaseen (8 § 2 mom.)
• vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta (9 §, 10 §, 11 §, 12 §, 13 § ja 14 §)
• 12 arkipäivää ylittävän vuosiloman jakamisesta pidettäväksi yhdessä tai useammassa jaksossa (21 §)
• säästövapaasta (27 §)
• talviloman sijoittamisesta muuhun työehtosopimuksessa sovittuun työajan lyhennykseen.

Työpaikalla sopiminen

Työnantaja saa soveltaa työehtosopimuksen vuosilomaa koskevia määräyksiä niidenkin työntekijöiden työsuhteissa, jotka eivät ole sidottuja työehtosopimukseen, mutta joiden työsuhteissa työnantajan on työehtosopimuslain (436/1946) mukaan noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä.

Työnantaja ja työntekijä voivat lisäksi vuosilomalain asettamissa rajoissa sopia

• vuosiloman sijoittamisesta
• 12 arkipäivää ylittävän lomanosan pitämisestä viimeistään vuoden kuluessa lomakauden päättymisestä
• 24 arkipäivää ylittävän vuosiloman pitämisestä lyhennettynä työaikana (vain työntekijän aloitteesta).

---