”Hyvin suunniteltu on (vain) puoliksi tehty” –sanonta pätee niin ruokavalioremonttiin kuin työturvallisuuden kehittämiseen
”Hyvä suunnitelma lisää onnistumisen mahdollisuutta”, ravintovalmentaja totesi minulle terveellisemmistä ruokatottumuksista keskustellessamme. Vaikka suunnitteleminen ei toki ole aina edellytys kaikelle toiminnallemme, usein kuitenkin korostamme suunnitelman viitoittavan varmimmin tietä onnistumiseen. Jos (ja kun) hienot suunnitelmamme, kuten terveellisemmän ruokavalion noudattaminen, jää lopulta toteutumatta, etsimme harmissamme syitä epäonnistumiseemme.
Epäonnistuneen ruokavalioremontin ohella monen muunkin tavoitteen saavuttamatta jäämistä selitellään usein jälkikäteen sillä, että tehdyssä suunnitelmassa ei ole pysytty esimerkiksi itsekurin puutteen tai vaikkapa vallitsevien tai muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Sen sijaan että parjaisimme itseämme suunnitelmasta lipsumisesta, vika voi yhtä lailla löytyä myös itse suunnitelmasta. Ruokavalioremontin tapaan tämä koskee myös työturvallisuutta ja sen kehittämistä.
Puutteellinen suunnittelu ei aina johda toivottuun lopputulokseen
Huonolla suunnittelulla tai suunnitteluun tarvittavan tiedon riittämättömyydellä on vähintään yhtä suuri merkitys tavoitteen saavuttamisessa kuin suunnitelmassa pysymisellä. Jotta suunnitelmalla voidaan taata onnistunut lopputulos, suunnitteluun on hyvä osallistaa ne tahot, joita suunnitelman tavoite ja sen toteuttaminen koskee. Terveellisempiä elämäntapoja tavoitellessamme uutta ruokavaliota ei kannata suunnitella sellaisten raaka-aineiden varaan, joiden jo ennalta tiedämme olevan meille sopimattomia. Ruokaremontin rinnalle ei myöskään kannata suunnitella liian tiukkaa kunto-ohjelmaa, jos jo ennalta tiedämme, että vapaa-ajastamme leijonanosan haukkaavat jatkossakin pitkät työmatkat ja läheisistä huolehtiminen. On siis tärkeää huomioida lähtökohdat, joiden varassa suunnitelmaa lähdetään toteuttamaan.
Samaan tapaan työpaikan työturvallisuuden kehittämistä suunnitellessa kannattaa kuunnella itse työn tekijöitä. Työpaikan työntekijöillä ja työnantajalla on tarvittava viisaus tunnistaa työpaikalla tehtävien töiden haitallista kuormitusta tai vaaratilanteita aiheuttavat tekijät sekä arvioida, millaisen riskin niistä kukin aiheuttaa tekijänsä turvallisuudelle ja terveydelle. Käytännössä siis jokainen meistä osaa kyllä tunnistaa mistä tekijöistä kuormitumme työtä tehdessämme ja missä määrin ne aiheuttavat haittaa omalle terveydellemme. Se, kuormitummeko samassa työssä yhtä paljon ja samoista tekijöistä, ei ole olennaista työturvallisuudesta huolehtiessa. Olennaista on sen sijaan, että kaikki työhön liittyvät kuormitustekijät tulevat huomioiduiksi riippumatta siitä, kuka sitä työtä kulloinkin tekee.
Konkreettiset ja käytännönläheiset toimet tuottavat helposti mitattavia tuloksia
Terveellisempää ruokavaliota tavoitellessa päivittäinen vaa’alla tuskastuminen ja uusien reseptien selaileminen eivät yksinään tuota toivottua lopputulosta. Yhtä lailla kuormitustekijöiden selättämiseksi työpaikalla suunniteltujen toimenpiteiden täytyy olla realistisia ja käytännönläheisiä. Työturvallisuuden kehittämissuunnitelmassa ei kannata tyytyä kiinnittämään huomiota, tarkastelemaan tai pohtimaan (lue: ihmetellään) työn kuormitustekijöiden vaikutuksia henkilöstölle, vaan ennemminkin suunnitelman tulisi sisältää työpaikalla jo tunnistettujen kuormitustekijöiden poistamiseksi ja/tai vähentämiseksi tähtääviä konkreettisia toimenpiteitä.
Työpaikalla toimenpiteiden suunnittelussa lähtökohtana on tietenkin järjestelmällisesti toteutettu työn vaarojen selvittäminen ja arviointi. Sitä hyödyntäen työpaikalla on mahdollista suunnitella työntekijöiden tarpeisiin soveltuvia, tehokkaita ja oikein kohdentuvia toimenpiteitä. Sen sijaan, että työilmapiirin parantamisen toimenpiteenä kehittämissuunnitelmaan kirjataan yleisluonteisesti, että ”työpaikalla pidetään jatkossa yllä hyvää työilmapiiriä”, työyhteisöä hyödyttävät usein konkreettisemmat ja vaikutuksiltaan mitattavat toimenpiteet. Tällainen voisi em. tilanteessa olla vaikkapa erillisen ”idealaatikon” käyttöönotto. Sen avulla työntekijöillä olisi mahdollisuus (tarvittaessa nimettömänäkin) esittää omat näkemyksensä mm. työilmapiiriä vähentävistä ja lisäävistä tekijöistä, sekä niiden poistamiseksi tai vahvistamiseksi ehdottamansa toimenpiteet. Kun ideoidut toimenpiteet on kirjattu toimenpidesuunnitelmaan, kullekin toimenpiteelle kannattaa valita toteuttamisen vastuuhenkilö, aikataulutus sekä tavat, joilla toimenpiteiden vaikuttavuutta seurataan.
Kannattaa hoitaa juurisyitä oireiden sijaan
Ruokavaliota muuttaessa on ymmärrettävä, että ateriasuunnitelmaan kirjattua salaattilounasta ei kannata korvata suklaapatukalla. Samaan tapaan kuin terveellisemmässä ruokavaliossa pysymistä voidaan edesauttaa perehtymällä eri ruoka-aineiden ravintoarvoihin, myös kuormitustekijöiden taklaamisessa on hyödyllistä rapsutella pintaa syvemmältä ja etsiä kuormitustekijöiden ns. juurisyyt.
Otetaanpa esimerkiksi työn jatkuvat keskeytykset. Työn keskeytyksiin suunniteltuja toimenpiteitä perustellaan työpaikoilla hämmentävän usein tutkimustuloksilla, joiden mukaan moni työntekijä kokee tänä päivänä haastavana etätyössä tai avokonttorissa työskentelyn. Sen sijaan, että työpaikalla vedotaan tällaisiin yleistyksiin, työpaikan työntekijöiltä itseltään kannattaa kysyä, missä tehtävässä kuormittavia keskeytyksiä koetaan ja mikä niitä heidän kokemuksensa mukaan aiheuttavat. Uskallanpa väittää, että monella työpaikalla vastamelukuulokkeiden hankinta osoittautuisi viimeistään tässä vaiheessa riittämättömäksi toimenpiteeksi jatkuvien keskeytysten aiheuttaman työkuormituksen vähentämiseksi.
Hyvä suunnitelma varautuu vastoinkäymisiin
Vastoinkäymisiä kohdatessa ei heti kannata luopua hyvän suunnitelman toteuttamisesta. Pikemminkin tulisi miettiä, miten tavoitetta kohti voisi pyrkiä tarvittavin korjausliikkein. Vaikka joku päivä porkkanan puuttuessa käteen tarttuisi keksi (jos toinenkin), ei se tarkoita, etteikö terveellisemmän ruokavalion noudattamista voisi tämän jälkeen jatkaa suunnitelman mukaisesti. Jatkossa tulisi vain paremmin huolehtia siitä, että kotoa löytyy niitä porkkanoita(kin).
Samaan tapaan em. työpaikan idealaatikko ei sellaisenaan välttämättä vielä kerrytä sellaista tietoa, jonka avulla työpaikan ilmapiiriä saadaan parannettua. Tarvittavana korjausliikkeenä tai lisätoimenpiteenä työpaikalla voitaisiin järjestää vaikkapa erillinen työpaja yhteisen ideoinnin foorumiksi. Ja jos tällaisen työpajan järjestämisessä päätetään hyödyntää ulkopuolista asiantuntijaa uusien näkökulmien herättämiseksi, toimialan ja työn sisältöjen tuntemuksesta ei kannata tinkiä. Kun omat epäterveelliset ruokailutottumukset tai työpaikan olosuhteet kohdataan sellaisina kuin ne ovat, hyvät suunnitelmat ovat realistisuudessaan vain toteuttamista vailla.
