Koirakin istuu vain käskystä – osa työntekijöistä huomaamattaan liikaa
Tätäkin blogia aloittaessa istun, ainakin näin aluksi. Toki työnantajani on hankkinut minulle säädettävän pöydän työpaikalleni, että voin tarvittaessa nousta seisomaan. Pöytää tulee säädettyä työpaikalla liian harvoin ja etätyössä suurin osa ns. toimistotyöstä tulee tehtyä istumalla. Toki omaan hivenen levottoman luonteen, eli tuskin koskaan yli kymmentä minuuttia istun yhtäjaksoisesti, koska järki minulla on aina toiminut parhaiten liikkeessä. Eli singahtelen tuolilta automaattisesti vähän väliä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi Teams-kokouksissa sitä, että kamera on pidettävä pois päältä välillä, koska muuten liikehdintä aiheuttaa hämmennystä muissa kokouksen osallistujissa. Minulle ovat siis tuskaa tilaisuudet, joissa joudun pakosta istumaan tunnin ja jos luennoitsija ei jumppauta kuulijoitaan, eivät myöskään aivoni enää hyvin vastaanota tietoa. Siispä, jos pidätte luentoja, muistakaa tämä!
Vilkas luonteeni on huolehtinut siitä, että minun ei tule istuttua liikaa työssäni. Näin ei kuitenkaan ole välttämättä muilla asiantuntijatyötä tekevillä. Huomaamattaan joku voi istua intensiivisessä työssä jopa pari tuntia ja vuosikymmenten aikana tämä alkaa näkyä fyysisessä olemuksessa. Pitkäkestoisen istumisen kun on havaittu vuosien kuluessa lisäävän merkittävästi tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskiä. Vaikka työnantajan tulee tunnistaa staattisesti kuormittavassa työssä esimerkiksi samassa asennossa pitkään istumisesta tai seisomisesta aiheutuvan haitallisen kuormituksen, on työntekijän oma-aloitteisuudella suuri merkitys siinä, että istumisesta ei aiheudu työntekijöille liian suurta kuormitusta.
Mitä voimme tehdä päivän aikana?
Mitä tulee sitten tehdä, jos istuntosessiot alkavat muodostua liian pitkiksi huomaamatta? No sen me tiedämme kyllä. Täytyy nousta tuolista ja tehdä jotain muuta kuin istua. Kävellä tai taukojumpata. On olemassa erilaisia sovelluksia puhelimiin, joissa on hyviä taukojumppia. Jos ne eivät kiinnosta, niin sitten vaikka pieni kävelykin riittää. Pääasia, että muistaa pitää taukoja istumisessa ja tekee niistä käytännön. Ajatuskin kulkee varmasti pienen tauon jälkeen paremmin.
Jos lähtee asiaa syvällisemmin pohtimaan, niin luotiinko ihminen edes istumaan? Oliko aikojen alussa tuoleja, jos oli niin ei ainakaan pehmustettuja? Mutta ei ollut. Toki istua voi muuallakin, mutta luulen, että ihmistä ei edes suunniteltu istumaan. Tästä ajatuksesta menen urani alkuaikoihin rakennustyömaan työnjohtajana ja muistan, kun silloinen työpäällikköni oli edellä aikaansa ja piti osan puhelinkokouksista juoksulenkkien yhteydessä. Ihmettelimme sitä porukalla, mutta lopputuloksena näissä kokouksissa syntyi todella hyviä ideoita. Tämähän on nykyään jo useimmissa työpaikoissa sallittukin, pitää Teams-kokouksia kävellen luonnon keskellä. Toki osa varmasti ajattelee, että sellainen ei kuulu työpaikoille, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että ajatus liikkuu tällöin paremmin, kun on pienessä liikkeessä ja voihan sitä kävelyn lyhyenä taukona istahtaa vaikkapa puiston penkille. Tällöin lyhyt istuminen ei kuormita.
Vielä loppuun muistutus syksyn pimetessä istumatyöläisille. Muistakaa pitää taukoja tarpeeksi, jos työskentely edellyttää istumista. Lyhyet tauot tarpeeksi usein piristävät mieltä ja antaa liikuntaa keholle, jolloin ihminen kokonaisuutena voi paremmin. Työturvallista syksyä kaikille!
